Rudin mietteitä

Joulu

2010-01-11T10:02:00.005+02:00

Heippatirallaa! Se olis sitten taas joulu ohitse. Olin ollut ilmeisesti kiltti poika kaikesta huolimatta, kun sain monta lahjaa: uuden ruokakupin, jättiläisluun, siankorvia, rouhetikkuja ja hienon luunmuotoisen kyltin jossa sanotaan "Varokaa iloista koiraa". Tässä siitä kuva:

Ihan ongelmitta ei ole elelty, jouduin nimittäin taas piipahtamaan eläinlääkärin juttusilla. Ei siinä mitään, kivoja tätejähän ne lääkärit ja hoitajat ovat, mutta kun sieltä tullessa on aina ihan hönö olo pitkään. Niin ja pitää pitää sitä idioottia kauluria. Tällä kertaa sain sen sentään rikottua kun oikein yritin, heh. Niin, siis asiaan. Mamma huomasi eräänä päivänä että nuoleskelen vasenta tassuani kovasti. Kovalla painilla sai sen sitten katsottavaksi ja kynsihän siitä oli murtunut, ydin vain paistoi. Eläinlääkäri sitten kiskoi kynnen irti ja ydin jäi näkyviin. Onneksi olin unessa kun tuo tehtiin, Mamma kertoi että oli ilkeän näköistä ja veri vain lensi, sitä oli lääkärin naamassakin. Jonkin aikaa kuljin hieno musta side tassussani ja popsin kipulääkkeitä ja antibiootteja. Nyt olen ihan ilman mitään siteitä ja lääkkeitä, katsotaan miten kynsi alkaa parantua.

Jouduin olemaan viikon verran kodinvahtina kun Mamma ja muu perhe lähtivät moikkaamaan Mamman mammaa Lappiin. Olin hirveän huolissani kun katsoin niiden pakkaamista ja lähtöä, luulin että joudun olemaan ihan yksin kotona. Mutta riemu oli suuri kun Iskän iskä tuli monta kertaa päivässä minua moikkaamaan; antoi ruokaa, päästi ulos, istui seuranana, rapsutteli ja sivisti minua lukemalla minulle kirjaa. Piti kuitenkin muodon vuoksi päästää kauheat haukut kun perhe tuli kotiin, ihan vain siksi että luulisivat minullaa olleen ikävä heitä.

Nyt toivottelen teille oikein hyvää alkanutta vuotta 2010 ja poistun possunkorvalle.

Toukka valtasi talon

2009-10-26T12:07:00.002+02:00

Enpä ole aikoihin saanut blogiani päivitettyä kun sihteerini (siis Mamma) on ollut kiireinen. Ihmettelin kovasti kun Mamma vain lihoi ja lihoi vaikkei syönytkään kovin paljon tavallista enempää. Lenkitkin oli ihan tylsiä taapertamisia, Mamma vaappui kuin ankka. Sitten huhtikuussa Mamma hävisi kokonaan yli viikoksi, olin kotona nelistään Kessin, Iskän ja Pikkulikan kanssa. Ja arvatkaa mitä Mammalla oli mukana kun se vihdoin tuli kotiin? Joku kummalliselta haiseva, kitisevää käärö! Se oli kuulemma meidän perheen uusi Pentu. Minä nuuskuttelin Pennun kiltisti, kuten asiaan kuuluu, mutta Kessi mokoma meni ja nappasi Pennun sukasta kiinni hampaillaan. Vähänkö Mamma suuttui sille.

Pennun tulo muutti kyllä melkoisesti meidän elämän. Kessi ei ollenkaan tottunut siihen että talossa on toinenkin lapsi, stressasi vaan kovasti koko ajan ja höyhötti ja näykki. Niinpä Mamma sitten joutui etsimään Kessille uuden kodin ja onneksi löysikin sellaisen kivan Noora-nimisen tytön jonka luokse Kessi sai muuttaa asumaan. Mamma taisi surra Kessin muuttoa kovasti, ainakin se itki monta viikkoa aina kun Kessistä tuli puhe.

Minuakaan Mamma ei enää niin paljon jouda rapsuttaa ja huomioida, se vaan lässyttää Pennulle koko ajan ja Pentu roikkuu Mammassa kiinni kun pieni apina. Onneksi Pikkulikka rapsuttelee minua päivittäin, ja kyllä Iskä ja Mammakin silloin tällöin taputtelee ja kehuu hyväksi pojaksi.

Viime aikona en kyllä ole kovin hyvä poika ollut, alan kuulemma saada Kessimäisiä piirteitä. Mutta pitäähän jonkun olla talossa kingi; ennen se oli Kessi ja nyt se sitten tietenkin olen minä. Haukun pihalla kaiken mikää liikkuu tai on paikallaan, samoin kaikki ketkä tulevat meille kotiin. Täytyyhän Pentua suojella. Olen kyllä sitten hiljaa kun Mamma oikein tiukasti käskee. Ja vinkumaankin olen oppinut! En tosin niin komealla äänellä kun Kessi, mutta koitan treenata.

Tuo toukka on kasvanut kovasti siitä kun se tänne muutti, Mamma kertoi että se on jo puolivuotias. Kovasti se minua taputtelee ja koittaa vetää viiksistä tai korvista kun käyn nuuskuttelemassa pennunhajuja. Luotan siihen että Mamma ei anna Pennun kiskoa liian kovaa. Onneksi se ei vielä osaa itse liikkua, kauhistuttaa ajatuskin siitä että Pentu roikkuisi turkissani koko ajan. Onneksi olen tällainen leppoisa kaveri enkä turkia hötkötä vaikka Pentu vähän karvoista nykäiseekin.

Mamma lupasi että aletaan taas vähän useammin kertoa kuulumisiani täällä blogissa, Pennulta kun saa jo pikkuisen paremmin kirjoitusaikaa. Toivottavasti saadaan tänne myös tuoreita kuvia minusta.

Mukavaa syksyä kaikille lukijoille! Muistakaa ulkoilla ja telmiä lehtikasoissa. Ja erityisterveiset pitää lähettää Mamman Mammalle ja Mamman Iskälle Lappiin nyt kun heilläkin on kuulemma netti käytössä. Kovasti on ikävä sinne lumeen telmimään ja porojen perässä juoksemaan. Joulun tienoilla nähdään!

Lemua ja jäpitystä

2009-01-22T15:31:00.003+02:00

Mamma ei ole oikein ollut mun kaveri viime aikoina. Kuulemma haisen pahalle. Hm... kummallista. Omasta mielestäni tuoksun suorastaan ihastuttavalle. Löysin tuolta pihasta sellaisen.. enpäs kerrokaan mikä se on että Mamma ei mene siivoamaan pois. No, kuitenkin, paikan jossa saan tätä ihanaa hajua itseeni kun vähän rullailen maassa. Kuulin Mamman sanovan tuossa yks päivä Iskälle että minut pitäisi kylvettää, mutta ei viitsi vielä kun on pakkasia. Arvatkaa pelästyinkö? Inhoan kylpyjä! Toivottavasti pakkasta riittää vielä pitkään.

Meille on tullut uusia naapureita. Ensin tuonne aidan taakse muutti vain saksanpaimenkoirapoika. (Kessi on tainnut muuten vähän ihastua siihen urokseen, heh heh.) Muutama päivä sitten sinne ilmestyi myös kaksi kappaletta vähän minua pienempiä, mustia koiria. Ja voi kauhea että ovat kovia jäpittämään! Minä ihan tavan vuoksi haukun aina muutaman kerran kun näen naapurit ulkona, mutta nuo pienet mustat jäpittävät niin kauan kuin niiden Mamma antaa niiden olla pihalla. Ihan meidän Mamma meinaa hermostua metelistä. On vissiin huolissaan tuosta yhdestä narisevasta naapurista joka ei tykkää koirista.

Olen kuullut vähän huhua, että päästäisi jyryämään parin saksanpaimenkoirapojan kanssa kunhan Kessin koipi paranee. Sepä oliskin kiva! Mukava olis päästä välillä poikien kesken leikkimään, tuo vanha harppu alkaa kyllästyttää jo kun on aina päällepäsmäröimässä.

Juhlahumua

2008-08-05T12:01:00.003+03:00

Meillä oli äskettäin synttäribileet, puutarhajuhlat. Mamma ja sen frendi täytti vuosia. Vieraita ei kauheesti ollut, mutta ruokaa senkin edestä. Suloinen kun olen, sain vähän joka vieraalta namipaloja: oli kanaa, makkaraa, pekonia, kolmen laista kakkua, pipareita... nami nami. Ja tottakai minä ahneena koissuna popsin kaiken minkä sain. Se kyllä sitten kostautui, oli nimittäin ihan hirmu ripuli vähän aikaa, ja massussa kävi niin että kuului varmaan pihalle asti kun sisällä makoilin. Ja mamma ja iskä väittivät että pieren ja haisen koko ajan. Höh, en varmalla. Itte haisivat ja minua syyttivät, mokomat.

Muut vieraat olivatkin ihan ennestään tuttuja, joita näkee alvariinsa, mutta oli siellä kolme sellaistakin joita en oikein muistanut. Oli mamman mamma ja iskä, ja sitten mamman siskon pentu. Ihan kivoja ne olivat, varsinkin mamman iskä. Rapsuttelia minua koko ajan ja sanoi että olisi kiva viedä minut metsälle. Voi pojat, kun pääsisikin!!! Olisipa ihanaa. Voisin vaikka muuttaa mamman iskän kanssa Lappiin asumaan jos se tarkoittaisi sitä että saisi vihdoinkin metsästää rauhassa. Nykyään mamma aina keskeyttää hyvät jahtini. :( Mutta eipä se mamma minua mihinkään anna, ja hyvä minun täälläkin on. Nytkin tuolla odottaa luu, taidankin mennä vähän kaluamaan.

Mukavat loppukestä kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille kavereille.

Koirakuvat-viikkohaaste:VAPPU

2008-05-08T12:23:00.004+03:00

Tällä kertaa on aiheena vappu. En olekaan aikoihin osallistunut haasteeseen, joten nyt on korkea aika. Tämä kuva on ollut aiemminkin täällä blogissani, mutta laitetaan uudelleen. Tänä vuonna mamma ei minusta ottanut vappukuvaa joten tämä viime vuodelta oleva saa kelvata. Eikös olekin minulla upea hattu ja kivat serpentiinit kaulassa?

En saanut kovin paljoa herkkuja, kun massu saattaa mennä sekaisin, sanoi mamma. Niin ja olen kuulemma liian lihavakin, höh. Mutta vähän jäätelöä sain ja juustonaksuja muutaman. Niin ja pari kiekuraa tippaleipää. Ja olivat nannaa.

Mamma ja Iskä korkkasivat myös grillikauden, eli käristivät makkaraa ulkosalla. Eivät mokomat antaneet meille ollenkaan, vaikka niin ihanat tuoksut kirsuun leijuivat. Ikäviä ihmisiä!!

Ai niin, yhtä juttua pelkäsin kuulkaa aivan mahdottomasti. Mamma ja Iskä olivat ostaneet Pikkulikalle hurjan ison ilmapallon, jolla Likka sitten leikki. Minä en uskaltanut aluksi tulla pois tuolin alta kun pallo ilmestyi olohuoneeseemme ja pomppi ylös ja alas narunsa päässä. Mamma ja Iskä käskivät sitten Likkaa pitää pallon paikallaan jonkin aikaa, ja uskaltauduinkin tuolin alta ihmisten ilmoille. Joka kerta kun pallo vähän heilahti, piti kyllä ottaa hyökkäysasento ja valmistautua siihen että tuo kauhea Tipilintu käy kimppuun. Onneksi Mamma sitten vei koko pallon Likan huoneeseen piiloon. Huh! Laitanpa siitäkin kuvan, eikö ole pelottava otus?

Ihana oma piha

2008-04-24T21:01:00.003+03:00

Meillä on niin ihanaa nykyään, kun on oma piha. Mamma antaa meidän välillä juoksennella irrallaan pihalla, silloin kun ei ole "yleinen koiranulkoilutusaika". Silloin on mukavaa painia ja murista Kessin kanssa oikein kunnolla. Kessi kertoi minulle, että se kamala pauke ja sahaaminen ja muu johtuu siitä, että meidän vaari rakentaa pihan ympärille aitaa. Ajatelkaa, ihan meitä varten rakentaa. Taitaa nekin meistä jo vähän tykätä kun viitsivät moiseen ruveta. En melkein malta odottaa että pääsee ihan rauhassa kirmailemaan, ilman että mamma on koko ajan hännän takana ja huutelemassa Rudi, Rudiiiiiiiiiiiiiiiiiiii....

Rähinää ja nolostelua

2008-04-20T21:49:00.006+03:00

Tänään innostuin hieman liikaa vahtimaan lauman ihmisiä. Loikoilin Mamman ja Pikkulikan jaloissa rapsuteltavana, kun Kessi tunkesi siihen myös. No minä tietysti murisin ja sanoin sille että menisi matkoihinsa. Ei se mennyt, ja mammakin vain sanoi minulle kuonosta kiinni ottaen "EI!" Tykkäsin siitä kovasti huonoa, pitäähän minun toki puolustaa heitä. Niinpä murisin mammallekin. Hän kielsi useamman kerran ja aina vain minä murisin. Sitten olin jo niin kiukkuinen, että kun Kessi tuli ihan lähelle, rähähdin todella pahasti ja näytin hampaita. Se oli mamman mielestä liikaa ja hän näytti minulle kaapin paikan.

Koko loppupäivänä eivät ole nyt puhuneet minulle mitään muuta kuin käskeneet pois kun olen yrittänyt mennä rapsuteltavaksi. :( Olen kyllä ollut nöyrää ja noloa poikaa, pääasiassa loikoillut omalla pedilläni. Jospa ne siitä leppyisivät. Ruokaa sentään sain ihan normaalisti, pelkäsin ettei tulisi iltapalaakaan. Vaikka eipä Mamma ole minua koskaan ruuatta jättänyt, paitsi kun menin sinne leikkaukseen. Yritän olla huomennakin oikein kiltti, en hauku enkä murise. Eiköhän tämä unohdu pian.

Uusi koti

2008-03-23T18:14:00.006+02:00

Arvatkaa mitä? Me asutaan nyt uudessa kodissa. Ei, Mamma ei ole antanut meitä pois vaan me muutettiin.... ette ikinä arvaa.... Iskän ja Pikkulikan kotiin asumaan niiden kanssa. Ja ai että on kivaa. Saan tosi paljon rapsutuksia kun mamman lisäksi on kaksi muuta ihmistä rapsuttamassa koko ajan. Lisäksi tässä aina välillä käy joku mukava mies joka myös rapsuttaa minua, sellainen kovasti Iskän näköinen mutta taitaa olla vähän vanhempi. Olen kuullut Mamman sanovan että se olisi Iskän Iskä. Iskän Mammakin tässä välillä käy, mutta se taitaa pikkuisen pelätä meitä vielä. Toivottavasti tottuu pian, mehän ollaan ihan kilttejä. Tai no, ainakin minä olen, Kessi se edelleen höperehtii pitkin nurkkia.

Minä olen oppinut täällä ihan uuden taidon. Huomasin että osaan haukkua varsin äijämäisesti, niinpä olen alkanut haukkua aina kun ovi käy, vaikka sieltä ei ketään tulisikaan. Niin, ja kaikille muille koirille tietenkin. On kuulkaa komea vastaanotto vierailla, kun minä ja Kessi wuhkumme täyttä kurkkua ovella. Siinä arkajalkaisimmat visiteeraajat kääntyvät jo takaisin kotiin päin. :D

Täällä on kiva iso pihakin, jossa ollaan saatu muutaman kerran juoksennella Mamman luvalla irrallaan. Ja kerran ilman lupaakin. Mamma koitti vähän tuulettaa ja oli laittanut kengän ulko-oven rakoon että se pysyisi auki. Mepä sitten Kessin kanssa ovelina koirina pujahdettiin siitä ulos ja mentiin pihalle rymyämään kahdestaan. Ai että oli kivaa! Mamma taisi tosin vähän huolestua, kun yhtäkkiä kuultiin sen huutelevan ovelta Kessiä ja minua. Kiltisti me sitten juostiin takaisin kotiin. Vähän oli Mamma vihainen mutta leppyi se sitten nopeasti.

Jouluiloa ja -murhetta

2007-12-27T01:40:00.000+02:00

Heissan pitkästä aikaa. Enpä olekaan kirjoitellut kun lokakuussa viimeksi, hyi minua. Mutta kun on ollut kaikenlaista kiirettä... vaan nyt pieni raportti.

Joulu tulla jolkotteli ihan huomaamatta, yksi päivä vain huomattiin taas että mamma alkaa laitella kynttilöitä ja tonttuja esille, ja sitten se kävi Iskän kanssa hakemassa suuren suuren kuusipuun kotiin. Tällä kertaa puu ei jäänytkään sisälle, vaan Iskä ja Mamma laittoivat sen parvekkeelle. Epäiliköhän ne että me Kepsun kanssa kaadettaisi se, tai minä pissaisin sen juurelle kuten viime jouluna? No, siellä parvekkeella se nyt valaisee kauniisti, nättinä punaisissa ja kultaisissa koristeissaan.

Me saatiin kamalasti joululahjojakin Kepsun kanssa; paljon luita, pieniä Iskältä ja Pikkulikalta, sekä valtavan suuret solmuluut Mamman siskolta. Niin ja Iskältä saatiin vielä 15 kg säkit koiranruokaa. Mamma mokoma ei ollut ostanut meille mitään. Meinasikohan se että me oltiin oltu niin tuhmia ettei tarvittu mitään? No, se kyllä ostelee meille luita ja Lurppaa ihan muutenkin aina välillä, että saakoon nyt sitten anteeksi tämän kerran, kunhan ensi jouluna muistaa meidänkin lahjat.

Tässä olen minä Iskän antaman paketin ja solmuluun kimpussa.

Pieni perheriitakin meillä oli, joulun kunniaksi. Joulupäivänä alettiin Kessin kanssa vähän murista toisillemme, ensin ihan vaan kaveruksina, mutta se menikin kunnon jytyämiseksi. Lopputulos oli se, että vaikka kovasti yritänkin nykyään olla ronskia äijää, sain köniini. Nyt minulla on kuonossa kolme haavaa ja hammas katkennut. Mokoma Kessi, oikea kiukkupussi. Kamalia nuo naiset!!

Tässä mamman ottama, hyvin nolo kuva meitsistä laastari kuonolla. Laastari!!! Koiralla!!!

Viikkohaasteena Hassu

2007-10-03T12:25:00.000+03:00

Minä osaan olla kyllä kovastikin hassu, mutta kuvia ei noista hetkistä (onneksi) kovin paljon ole. Yksi tällainen löytyi, jossa istuskelen olohuoneen verho päässäni. Kävin herkkuja odottelemaan kun mamma ja iskä olivat aamupalalla, enkä huomannut että kiepahdin tuohon paikalleni verhojen alitse. Ihmettelin vain mitä nuo ihmiset nauravat. Mamma pahoittelee kuvan huonoa laatua.

Pillipiiparointia

2007-10-02T14:30:00.000+03:00

Mamma on ostanut jonkun ihmeellisen piippaavan esineen. Sitä se aina välillä puhaltelee niin että korviini koskee. En ymmärrä mikä tuon tarkoitus on, mutta saa se puhallella, sillä joka kerta kun kuuluu ääni ja menen mamman luo, se antaa namin. Kumma ihminen kertakaikkiaan!

Voi tietysti olla että tämän on joku uusi koulutusyrityskin. Mamma kun on kokeillut kaikenlaista millä saisi minua ruotuun. En vain ole oikein yhteistyöhaluinen tuossa asiassa. Jänikset ja toiset koirat ovat kyllä huomattavasti kivempia kun mamma ja namit. Kessi on yrittänyt sanoa minulle että pitäisi vähän rauhoittua, mutta kun en voi sille mitään että metsästyttää.

Mamma sanoi että sen iskä olisi halunnut ottaa minut sinne Lappiin metsälläkäyntikaveriksi. Voi veljet kun oiskin ollut kivaa. Toisaalta, sitten ois tullut kyllä ikävä mammaa ja Kepsua ja iskää ja pikkulikkaa. Kai se riittää että mennään aina välillä käymään tuolla Lapissa.

Koirakuvat-viikkohaaste

2007-09-20T17:57:00.000+03:00

Unikuvaa laitan minäkin, kun kerta Kessikin laittoi. Pitää jatkossakin osallistua tähän kuvahaasteeseen.

Tämä on vähän ikävä unikuva, sillä tässä olen juuri tullut eläinlääkäristä ja olen vielä vähän pöhnässä.

Synttärit, jippii!!!

2007-09-08T00:02:00.001+03:00

Mullapa olikin synttärit. Ihanaa!!! Ei oo koskaan ennen ollutkaan. Meillä oli Kessin kanssa kimppabileet, kun kukaan ei osaa sanoa milloin olen syntynyt. Mamma sanoi että on kivempi juhlia yhdessä, silloin toista ei harmita kun vain toinen saa kakkua ja lahjoja. Mamma joutui itse päättämään senkin minkä ikäinen olen, ja hän päätti että olen kolmevuotias.

Mamma oli tosiaan tehnyt meille kakut, ja hyvää kakkua olikin. Siinä oli maksalaatikkoa, lauantaimakkaraa, raejuustoa ja rouhetikkuja. Nam! Lahjojakin sain kun Mies ja Pikkulikka tulivat synttärijuhliin. Mamma oli tehnyt ihmisille ihan oikean ihmisten kakun, siinä oli mansikoita ja kermavaahtoa ja kaikkea. Olisi sekin minulle kelvannut. Ja ne karkit ja pikkuleivät. Mutta en saanut edes maistaa, pläääh.

En malta odottaa ensi vuotta, että saan taas juhlat ja kakkua.

Matkailua

2007-09-07T23:47:00.000+03:00

Enpäs taas ole aikoihin muistanut kirjoittaa. Nyt on pakko kun oltiin ihan matkoilla mamman ja Kepsun kanssa. Ei tosin missään ulkomailla hienosti, vaan ihan kotimaassa ajeltiin. Käytiin Kokkolassa ja Lapissa katsomassa mamman entisen lauman jäseniä; veljeä sekä mammaan mammaa ja mamman iskää.

Kyllä oli kuulkaa pitkät matkat, ihan siinä häntä puutui istumisesta. Onneksi mamma päästi meitä tauolle usein. Kerran oltiin jopa sellaisessa paikassa missä oli järvi. Sinne minä en millään halunnut mennä muuta kuin kahlaamaan, vaikka Kessi näyttikin uivan kuin kala vedessä. Siinä samassa paikassa löysin metsän siimeksestä aivan ihanan hajuisen kasan jossa oli aivan pakko pyöriä. Kun lopulta onnellisena ja hurmaavalta tuoksuen lönköttelin mamman luo, mitä tämä tekikään. Pisti minut järveen kaulaa myöten ja kuurasi niin että meinasi turkki irrota. Väitti että haisen pahalle. Pöh!!! Nuo ihmiset ja niiden ihmisen nenät, eivät tajua mitään hyvistä hajuista.

Mamman mamman ja mamman iskän luona oli kivaa. Saatiin Kessin kanssa olla ulkona ilman remmiä, ja voi pojat että me juostiinkin. Ja kaivettiin ja nuuskittiin uusia kivoja metsän hajuja. Ja minä opin haukkumaan, oli pakko kun niiden naapurin koira huuteli minulle hävyttömyyksiä koko ajan. Täytyihän sellaiseen jotain vastata.

Me käytiin myös marjassa koko porukka. Minä tykkäsin kovasti olla mamman iskän seurassa, niinkuin tässä kuvassakin. Oli vähän sellaista "me miehet" meininkiä. Annettin naisten olla keskenään ja räpättää. ;) Tykkäsin muuten kovasti mustikoista, niin paljon että tuli oikein ripuli. Vähän minua hävetti kun tuli vahinko keskelle pihaa mamman jalkojen juureen illemmalla. Eivät onneksi olleet moksiskaan, mamma vain kaivoi kuopan pihaan ja hautasi velliläjän siihen.

Kesän riemua

2007-06-13T08:10:00.000+03:00

Enpäs olekaan aikoihin tassuillut tänne mitään. Pitää heti korjata tuo asia. :)

Olen parantunut oikein hyvin, leikkauksesta ei muistuta enää mikään muu kun karvaton massu. Mahdottoman hitaasti nuo karvat kasvavat takaisin. Onneksi se ei tuolta alapuolelta kovasti näy muille. Ja onpahan massulle kivan viileä olo kun ei ole turkkia.

Mamma on ollut lomalla jonkin aikaa, ja kesäkin on vihdoin tullut. Oikein mukavaa aurinkoista keliä on ollut jo pitkään. Päivällä on mustalle koiralle vähän liian kuuma, ei meinaa jaksaa lenkkeillä kunnolla. Illalla sitten sään viiletessä piristyn ja alan leikkiä kotona uudella orava-kongillani. Mamma ei tosin oikein tykkää jyryämisestäni, väittää että joku mummu tykkää huonoa. Höh, en minä ketään mummua täällä näe, joten miksi se voisi huonoa tykätä. Kummallinen höpöttäjä tuo mamma joskus. :)

Lääkärissä käyty

2007-05-15T18:33:00.000+03:00

Nyt se pelottava lääkärinreissu on tehty. Mamma vei minut puoli kaksi ja haki minut kotiin klo neljä iltapäivällä. Olin ihan väsynyttä poikaa vielä silloin, hoitajatäti joutui kantamaan minut autoon jossa nukuin koko matkan. Mamma oli onneksi laittanut varta vasten auton taakse ihanan pehmeän huovan.

Oikeasti, ei se ollut niin pelottaava kun luulin. Ensin mentiin sellaiseen paikkaan jossa oli ihan kauheasti kaikenlaisia ihania hajuja; koiraa, kissaa, kania, marsua... ihan meni pienen pojan pää sekaisin. Ja siellä oli pari tätiä (kuulemma hoitaja ja lääkäri) jotka puhuivat minulle nätisti ja rapsuttelivat. Sen toisen tädin rapsutus vähän pisti jossain välissä, ja sitten minua alkoi kauheasti nukuttaa. Kävinkin pitkäkseni mamman jalkoihin lattialle ja mamma kehui kovasti. En oikein ymmärrä miksi, mutta kivaa se kehuminen oli. Toinen niistä tädeistä alkoi jostain syystä ajaa karvaa massustani sellaisella pelottavasti hurisevalla koneella, mutta en oikein jaksanut siitäkään välittää, nukuin vain.

Sitten yht'äkkiä heräsin taas, eikä mammaa ollut missään, oli vain se toinen mukava täti. Kovasti silittivät ja kutsuivat aina välillä nimeltä, mutta en millään olisi jaksanut pysyä hereillä, vaan silmät luppasivat ja väsytti ja massuun sattui. Kun toinen tädeistä sanoi että mamma oli tullut hakemaan minua kotiin, koitin nousta mutta koivet eivät pitäneet alla ollenkaan. Niinpä toinen tädeistä nappasi minut syliin ja kantoi mamman autoon.

Kotikadulla mamma joutui kantamaan minut vielä mäen ylös ulko-ovelle, mutta siitä koitin itse kävellä sisälle. Massuun kyllä sattui ja jalat olivat kun hyytelöä, mutta kyllä minä itse kävelin hissiin ja hissistä kotiin. Siellä Kessi oli ihan ihmeissään ja nuuskutteli minua joka puolelta. Tuntui olevan kovasti huolissaan kun kävin heti uudelle pedilleni nukkumaan jalat oikosena.

Useampi tunti siinä meni nukkuessa, ja sillä aikaa mamma oli huomaamattani laittanut jalkaani sukkahousut. Siis sukkahousut, poikakoiralle!! Kuulemma siksi ettei Kessi voi nuolla haavaani. Ja omaan päähäni sovitettiin ihan ihmeellinen muovitötterö, samasta syystä. On kuulkaa tosi tukala pitää se. Vaikea on juoda ja syödäkin. Onneksi mamma otti sen just äsken pois että sain otettua vähän raksuja ja vettä. Joudun kyllä pitämään sitä taas kohta, kun tulee yö, kertoi mamma. Harmi. :(

Edelleen on vähän hassu olo, mutta kyllä se tästä alkaa helpottaa. Ja kovasti piristi äsken kun sain kuunnella sen mukavan pikkutytön ääntä puhelimessa, toivotti minulle hyvää yötä. :) Mamma kertoi että tulevat minua katsomaan lähiaikoina. Toivottavasti en silloin joudu pitämään kauluria ja housuja, nolottaisi ihan tavattomasti.

Rudi ja housut

Rudi kanttuvei

Pelottavia uutisia

2007-05-08T20:54:00.000+03:00

Kuulin mammalta, että joudun leikkaukseen. Minut kastroidaan. HUI!! Mamma oli tänään varannut ajan Herttoniemen Eläinlääkäriasemalle 15. päivä keskiviikoksi. Mennään klo 13.30 ja pääsen kuulemma kotiin tuossa klo 18 paikkeilla illalla.

Alkoi kyllä pelottaa aika tavalla. Muistan kyllä sieltä Virosta eläinlääkärin joka tutki ja rokotti minut ennenkun muutin mamman ja Kessin luokse. Hän oli kyllä oikein mukava vaikka se rokottaminen vähän sattuikin. Mutta että leikkaus.

Kessi kertoi että tuolla eläinlääkäriasemalla on kyllä oikein kivat lääkärit, se on käynyt siellä kaksi kertaa. Toisella kertaa kuulemma otettiin verikokeita ja röntgenkuvia ihan. Mutta sielläkin on tosi kivat eläinlääkärit, koiran namiakin antoivat kun Kessi oli ollut reipas tyttö.

Aino hyvältä kuulostava puoli tässä on se, että pääsen mamman mukaan töihin ainakin kolmena päivänä. Minua kun ei kuulemma saa nuolla niin kauan kun mahassa on tikkejä, mitä ne sitten ovatkaan. Ja tarvin kai vähän extrahellyyttä ja taputteluakin. Ja rapsutuksiahan siellä mamman töissä saa, kun siellä on paljon kaikenlaisia mukavia ihmisiä jotka tykkäävät koirista.

Vapun viettoa ja kiskomista

2007-05-01T10:23:00.000+03:00

Nyt on Vappu, mikä se sitten lieneekään. Me käytiin viettämässä sitä eilen Pikkutytön ja Miehen kotona. Ja Kessi ei taaskaan päässyt. Hih. Sain paaaaaljon paljon oikein hyvää ruokaa ja lenkilläkin käytiin nelistään. Ja minut koristeltiin noin hienoksi tuollaisella kirjavalla narulla ja hassulla hatulla. Eikö ole hyviä poseerauksia. Toisessa kuvassa muistin jopa hymyillä. Ainoa mistä en oikein tykännyt, oli kauhea älämölö ja pauke ja tööttäily. Mutta kestin sen kun mies. Niin, ja vähän pelkäsin ilmapalloja. Olivat kauhean pelottavan näköisiä, ensin sellaisia pieniä matoja ja sitten yht´äkkiä kasvoivat suuren suuriksi ja osa ihan pamahti. HUI!!

Tapasin uuden ihmisenkin, hän oli kuulemma Pikkutytön Mummi. Mikähän Mummi on?? No, hän oli kyllä oikein mukava ja rapsutteli minua pihalla. En vain oikein ehtinyt keskittyä häneen kun oli niin kamalasti kaikkea mielenkiintoista vahdattavaa naapuripihoilla. Joku Vaarikin siinä oli, mutta hän ei rapsutellut, ei tainnut uskaltaa....

Olen kai tuottanut mammalle vähän pettymystä tuossa remmissä kulkemisessa. Olen nimittäin oppinut tosi hienosti kiskomaan tuo kuonopanta päässä, eikä mamma näytä siitä tykkäävän kun taas on alkanut murista minulle sieltä remmin yläpäästä. Mutta kun en millään muista ettei siinä saa riekkua. Tänään mamma sanoin ettei meidän kanssa voi kunnolla edes ihmisten aikaan lenkkeillä kun se on yhtä tuskaa. Mitähän se sillä tarkoitti? Ettei muka tykkää olla meidän kanssa ulkona?

Kylässä

2007-04-24T01:22:00.000+03:00

Käytiin tänään kylässä, ihan vaan minä ja mamma, Kessi ei pääsyt. Mentiin sen kivan pikkutytön ja mukavan miehen (joka on kuulemma pikkutytön iskä) kotiin käymään. Mamma puhui aiemmin että oltaisi pihalla, mutta sitten se ei viitsinytkään kun oli kuulemma liian märkää. Höh! Minusta oli ihan sopiva keli leikkiä ulkona. Mutta nuo ihmiset nyt on tuollaisia, eivät tykkää kun kastuu ja koti tulee kuulemma ihan kuraiseksi.

Oikein mukava koti heillä olikin, paljon isompi kun meillä. Monta ihanaa isoa huonetta joita tutkia ja nuuskuttaa. Enkä minä edes päässyt kurkistamaan joka huoneeseen kun pitivät ovia kiinni. Mitähän kivaa salaisuutta niissä huoneissa olisi ollut? Ihania luita ja muita herkkuja? Mukavia leluja? En taida saada unta tänä yönä kun mietin asiaa.

Oli tosi ihana saada kamalan paljon rapsutuksia ja haleja, ihan vain yksin minulle. Ja sain minä herkkujakin, mammalta vähän salaa osan. Sain sellaisia vihreitä lettuja jotka olivat tosi nannaa. Paljon parempaa kun mamman tarjoamat tylsät raksut.

Kessi oli kyllä kovin kade kun kerroin missä olin ollut, sekin olisi halunnut tulla mukaan. Minä sanoin että sen pitää opetella olemaan ensin koiriksi, niinkuin minä, sitten ehkä sekin pääsee joskus mukaan. Olin itsekin kyllä Kessille pikkuisen kade kun huomasin että se oli saanut viimeisen kaapissa olleen lihaisan luukimpaleen, ja syönyt vielä ihan kokonaan jättämättä minulle palastakaan. Mokoma ahnepossu koiraksi tuo Kessi!!

Kauhistus, vettä sisällä ja ulkona!

2007-04-21T13:49:00.000+03:00

Ulkona on taas vähän märempi ilma, vettä sataa ja tulee ihania rapapotteja missä läiskytellä. Mamma on siitä huolimatta ihan kiitettävästi viitsinyt meitä lenkittää vaikka aina muriseekin että "taasko tuonne vesisateeseen pitää mennä", ja uhkaa tehdä meille pissalaatikon parvekkeelle. Pissalaatikon!? Me ollaan koiria eikä mitään kissoja, mamma!! Pöh tuollaiselle puheelle.

Mutta voi kauhistuksen kanahäkki mitä mami meni tekemään kun tultiin äsken kotiin. Se kutsui minut siihen pieneen huoneeseen johon koskaan en saa mamman perässä mennä. Siellä huoneessa oli toinen, vielä pienempi huone jossa oli läpinäkyvät avautuvat seinät. Ja siihen pieneen koppiin se minut nakilla sai hoikutueltua. Että pitääkin koiran olla tyhmä. :( Yht'äkkiä alkaa sitten kuulua kohinaa ja jostain mamman suunnalta tulee lämmin vesisuihku massuni alle. IIIK!! Että mä pelästyin. Ei se pahalle tuntunut mutta ei kyllä sovi koirapojan arvolle seistä jossain suihkukopiksi kutsutussa mahakarvat vettä valuen ja tassut lipsuen. Olin kuulemma kun bambi liukkaalla jäällä, sanoin mamma ja nauroi. Nauro minulle!! En kyllä anna hetikohta anteeksi. Tai no, jos saan toisen nakin niin ehkä sitten....

Kuonopanta

2007-04-10T00:16:00.000+03:00

Nyt on kyllä tapahtunut kummia. Tänään päivälenkin aluksi mamma yllätti minut täysin. Hän viritti ennen ulos lähtö kuononi ympärille osan talutinta ja kietaisi vielä osan rintani alta. Olipa tukala ja omituinen olo. Kovasti sitä yritin tassuilla kaapia pois mutta mamam suuttui joka kerta kovasti. Koitin sitten kilttinä koirana vain kärsiä. Siinä tilanteessa unohdin kokonaan että hihnassahan pitää kamalasti kiskoa ja tempolla ympäriinsä. Ja siitäkös mamma minua kehumaan. Tarkoittikohan mamma sitä että se tykkäisi kun minä kulkisin kauniisti vieressä niinkun nyt tein sen tukalan hihnavirityksen kanssa?? Pitää kokeilla kauniisti kävelyä silloinkin kun olen tavallisessa pannassa, ja katsoa josko kehuu siitäkin. Oli kyllä ihan kiva lenkkeillä kun koko ajan ei kaulassa tuntunut puristusta tai mamma murissut tuolla remmin päässä.

Uusi kaveri

2007-04-03T20:49:00.000+03:00

Mullapa on uusi kaveri!! Sellanen kiva pieni ihmistyttö. Se on käynyt meilla muutaman kerran kylässä sellaisen miesihmisen kanssa. On ne molemmat kyllä ihan kivoja, mutta tämä ihmistyttö oikein erityisesti kun se tykkää minua ruoputella ja halia. Välillä taitaa tosin pikkasen pelästyä kun meinaan tassulla taputtaa. Luuleekohan se että raapaisen tai satutan? Enhän minä sellaista, mammaakin aina vaan pehemästi anturalla vähän taputtelen kun se ei rapsuttele tarpeeksi. Mutta jospa se vaikka tottuu kun tullaan paremmin tutuksi.

Kessin kanssa tämä ihmistyttö ei oikein tule toimeen, pelkää kuulemma kun Kessi laulaa ja haukkuu. Koitin kyllä Kepsulle sanoa että ei saa tuollaista älämölöä pitää, mutta eihän se usko, paksupäinen sakumaanikko kun on. Ääntä vaan korottaa, höperö koira. Koitan taas joku päivä pitää puhuttelua ja kertoa miten ihmisten seurassa pitää olla. Täytyy kyllä itsekin sanoa että minulla on todella hyvät tavat ottaen huomioon että olen Virolainen katukoira. :D

Oltiin kylässä

2007-02-15T03:47:00.000+02:00

Enpäs olekaan aikoihin kirjoitellut, noloa. Toistaalta, ei ole tapahtunut mitään erikoista. Paitsi viime viikonloppuna. Oltiin nimittäin mamman kanssa kylässä. Ja ihana paikka olikin. Siellä oli tosi mukava Nellu-koira, ihan minun näköiseni tyttökoira. Taisi olla vaan vähän vanhempi kun ei oikein aina jaksanut minun rymyämistäni katsella. Mutta oikein vieraanvarainen hän oli, antoi omia raksujaan maistaa ja kupinkin sain.

Matka Nellun luo oli hurjan jännittävä ja vähän pelottavakin. Ensin me vietiin Kessi Susannan luo hoitoon Tassuun ja Tassuun, Kessi kun ei tule toimeen toisten tyttökoirien kanssa eikä kuulemma Nellukaan. Minäkin olen ollut Tassussa kerran ja se on oikein mukava paikka olla hoidossa, kivoja koiria ja mukavia hoitajia paljon. Nyt olivat vain harmiksemme muuttaneet pois meidän naapurista joten mamma vei meidät sinne jonkun sedän isolla autolla. Taksiksi hän sitä kutsui.

Kun Kessi oli jätetty hoitoon, mamma hyppäsi kanssani isoon siniseen autoon, jota piti ensin odotella kadun varressa sellaisessa hassussa lasirakennelmassa. Siellä oli kyllä hyviä hajuja siinä pömpelissä. Mutta se auto oli hurjan pelottava, melkein kieltäydyin hyppäämästä sisälle. Matka oli kumminkin mukava kun ihmiset kehuivat minua suloiseksi ja osa rapsuttikin. Ja mamma sanoi että olin hieno poika kun niin nätisti matkustin.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa paikka jota mamma sanoi rautatieasemaksi. Hyvät hyssykät mikä määrä siellä oli ihmisiä. En tiennytkään että niitä on noin paljon olemassa. Meinasin ihan jäädä jalkoihin, onneksi mamma suojeli minua. Eikä meidän kauan siellä tarvinutkaan olla, mentiin nimittäin vielä kummallisempaan paikkaan.

Se paikka oli juna, tarkemmin sanottuna junan lemmikkivaunu. Piti kipaista sellaisia korkeita teräsportaita jotka taas pelottivat minua valtavasti. Mamman piti ihan nostaa minut sinne ylös. Vaunussa oli oikein mukava paikka minulle ja mammalle, vähän tosin piti levottomana pyöriä kun siellä oli muitakin eläimiä. Jopa kissa!! Voitteko kuvitella!! Mutta matkustin kyllä kiltisti, luuta kaluten.

Perillä sitten meni muutama tovi kun tutustuttiin Nellu-koiran kanssa, mutta hyvin me tultiin toimeen loppujen lopuksi. Kuten jo aiemmin sanoin oli Nellu oikein mukava vanha tyttö. Asui siellä Nellun iskäkin, joka oli kovasti mukava mies. Rapsutteli minua ja antoi ruokaa ja namipaloja. Mamma oli vähän kade kun Nellu osasi vaikka mitä temppuja mutta minä en. Pitääköhän tässä alkaa opettelemaan, toivottavasti ei. Nellulla oli oma ihana takapiha jossa sain minäkin juoksennella irrallaan, se se vasta oli juhlaa. Kotona kun ei oikeen sellasta mahdollisuutta ole. Pitää sanoa mammalle että hankkii meillekin sellaisen talon jossa on oma piha. Mutta ei noin kylmästä paikasta. Meinasi tassut jäätyä välillä. Hrrr...

Turhan nopeasti oli kotiinlähdön aika, olisi siellä vielä jyrynnyt muutaman päivän. Mutta taisivat Nellu ja iskänsä olla tyytyväisiä että pääsivät eroon mammasta ja minusta, tuli rauha maahan. :D

Mamma sai vihdoin tohon alle muutaman kuvan matkalta.

Nellu (vas) ja minä ihaillaan mamman sienivoileipää.

Keittiöstä tulvii ihana tuoksu kun Jussi kokkaa, mutta me ei päästy ees lähelle haistelemaan.

Riemukasta Joulua

2006-12-24T12:50:00.000+02:00

Oikein riemukasta Joulua ja erinomaisen hyvää Uutta Vuotta 2007!

Voi pojat että on ollut mukavaa tällä pikku-ukolla. Se Joulu tuli vihdoin, ja olen saanut kaikkea nannaa mahan täydeltä, sekä luvalla että omin luvin. Tosin siitä leivontamargariinista meni vähän masu sekaisin, ei olisi kannattanut napata sitä.

Sain lahjojakin, mm. tuollaisen hienon luun joka on tuossa kuvassa. Ja tassupyyhkeen. Lisäksi mamma on kovasti leikkinyt kanssani, ja tänän pääsen sen mukana töihin. Kivaa!!

Meille tuli iso puu

2006-12-20T19:57:00.000+02:00

Mamma raahasi eilen kivan puun meille kotiin. Pelästyin ihan kun rappusista kuului mamman askeleet mutta ovesta tunkikin kuusi. Piti ihan haukahtaa ja rynnätä pöydän alle karkuun. Tänään se sitten laittoin puun oksille lamppuja, kivoja punaisia palloja ja sellaista kivasti kimaltavaa nauhaa jota olisi ollut NIIN kiva lutkuttaa. Kävinkin vähän haistamassa, mutta mamma karjaisi niin pelottaavasti EI, että katsoin parhaaksi jättää väliin.

Illalla lenkille mennessä meitä odotti ihana yllätys. Oli lunta. Minä ja Kessi hypeltiin, tehtiin kivoja tassunjälkiä ja maisteltiin lunta. Ja jahdattiin lumipalloja joita mamma heitteli. Olipa ihanaa. Vielä kun mamma saisi sen uuden auton että päästäisi koirapuistoon irti mesoamaan.

Meillä on ollut Kessin kanssa vähän rajumpaa painia viime aikointa. Tunnustan kyllä että se on oma vikani, kun olen sitä kiusannut vaikka Kessi on murahtanut ettei halua leikkiä. Siinä rytäkässä sain pienen palkeenkielen päälakeeni, mutta ei se menoa haittaa.

Mamma on alkanut harjata minua joka päivä. Aluksi pelkäsin kovasti, mutta nyt kestän sen kun mies. Mamma sanoi että se on tärkeää koska minulla on karvanlähtö. Senköhän takia minua on kutittanut niin kovasti? Ja kynnetkin se leikkasi yksi päivä. Olin paljon urheampi kun Kessi, vaikka vähän minua pelottikin. Ei se oikeasti sattunut kumminkaan. Kyllä minusta on kunnon koira tulossa, sanoo mamma. :)

Rauhallista elämää

2006-11-18T19:59:00.000+02:00

Ei se mamma minua ole psykiatrille vielä vienyt, johtuu varmaan siitä että oon ollut niin kiltti poika kun vaan osaan. En ole syönyt kun yhden kynän ja lankarullan. Se johtuu osin siitä että mamma toi minulle oman ison luun jota voin jyystää halutessani. On vaan pitänyt kovasti tapella siitä, kun tuo susikoiran rontti haluaa aina kaiken mitä minulla on. :(

Sain myös sellaisen tosi kivan lelun, joka pomppii iloisesti sinne tänne. Joskus sieltä pomppiessa putoilee nameja. Saatan leikkiä sillä tosi pitkään itsekseni, sitä on mukava heitellä ja jahdata. Mamma kutsuu sitä kongiksi.

Talvi taisi mennä, kun taas on ihan liti-loti märkää ulkona eikä lunta muuta kun parissa hassussa kasassa. Kyllä minä niissä koitan vielä sukellella, mutta ei se ole niin kivaa kun sitten on joka paikka ihan märkä ja kurainen. Mammakaan ei tykkää kun sotken paikat.

Pikkuinen ukko ja jättiläisluu

2006-11-09T19:16:00.000+02:00

Mamma läväytti äsken nokkani alle ihan hervottoman kokoisen luun. Hermostui kai siitä että oli jyrsinyt sen upouudet saappaat ihan rikki. Niin ja pari kasettia, ja kirjaa ja ja.... Ajatteli varmaan että tuon kun jyrsin on leuat niin kipeät etten muuta jaksa rouskuttaa. Ja täytyy myöntää että kyllä tämän jyystäminen koville ottaa, mutta periksi en anna.

Mamma kuulemma kirjoitti tästä minun tuhoamisesta jopa sinne Pakolaiskoiriin että alkaa mennä hermo minun kanssani. Apua!! No,ei se minua ole mihinkään heivaamassa, sanoi, tykkää minusta kuulemma liikaa. :) Mamma sai Cialta sellaisen puhelinnumeron jonka omistajan pitäisi pystyä auttamaan meitä. Kyllähän minä kovasti yritän olla kiltti poika mutta kun on niin TYLSÄÄ kun mamma on pois.

Oravatkin nauraa

2006-11-05T13:59:00.000+02:00

Oltiin tänään päivälenkillä, ja minä edelleen lumesta, oksista ja kuivista lehdistä innostuneena poukkoilin sinne sun tänne, toki remelin antamissa rajoissa. Alan nimittäin oppia olemaan nätisti kun mamma ulkoiluttaa (mamma on ihan kehunut minua siitä *ylpeä itsestään*). Yht'äkkiä kuului ihmeellinen tsäk tsäk ihan jostain yläpuolelta. Minähän jähmetyin niille sijoilleni kippura sojossa, ja yritin katsoa että mistä se kuuluu. Vihdoin bongasin oravan korkealla puun oksalla. Siitähän innostuin niin että aloin pomppia ja loikkia ympäriinsä. Vielä eteenpäin lähdettäessa piti kuikuilla oravaa ja niinhän siinä kävi, että kävelin päin lyhtypylvästä että kopsaus vaan kuului, ja silmissä näkyi tähtiä. Ja siitäkös riemu repesi. Orava ihan selkeastä nauroi siellä korkealla, kuului vaan tsät tsäk tsäk tsäk. Ja mamma kikatti remmin toisessa päässä ihan hervottomasti, taisi jopa Kessikin vetää suupieliään hymyyn, ihan varmaan ajatteli mielessään että tuo kakara on ihan pimee. Kyllä nolotti hetken aikaa, mutta sitten päätin että mitäs pienistä, ja jatkoin vihellellen ja muina koirina matkaa.

Lunta!

2006-11-03T03:52:00.000+02:00

Eilen päivälenkille mennessämme huomasin, että maa oli mennyt ihan kummalliseksi. Tai koko ulko, oikeastaan. Joka puolella oli sellaista valkoista hötöä, joka tuntui kylmältä anturoiden alla. Ja ilma oli kylmä, hengitys vaan höyrysi. Mamma sanoi että se on lunta, nyt on talvi. Olin tosi innoissani siitä valkoisesta aineesta. Hypin ja loikin ja piti sitä lunta vähän maistaakin. Kessi katseli minua kun olisin hurahtanut, mutta en voinut ilolleni mitään.

Illalla tehtiin vain pieni lenkki, ja olin jo niin harmissani kun leikit lumella jä lyhyeen. Mutta mamma hakikin vaan auton avaimet, ja ajeltiin koirapuistoon keskellä yötä. Siellä me sitten leikittiin kaikki kolme, mammakin jyrysi meidän kanssa ja heitteli lunta. Oli todella hauskaa. Toivottavasti tämä talvi kestää kauan.

Olen minä taas ollut vähän tuhmakin. Söin mamman kengät, ihan kaksi paria. Ei se oikein tykänyt, sanoi että toinen pari joutikin mennä, olivat vanhat ja haisevat. Mutta toinen pari oli kuulemma melkein uusi. Jukra, tuli taas tyrittyä oikein kunnolla.

Ou nou!

2006-10-24T23:09:00.000+03:00

Mamma huomas mitä tein tossa muutama päivä sitten. Pisusin nimittäin kirjahyllya vasten, ja huomasin vasta pisuttuani että kaikki meni mamman hienojen sähkövempeleiden päälle. Monta päivää mamma jo oli ihmetellyt pissan hajua, mutta eihän se lätäkkö näkynyt kun oli hyllyllä ja hyllyn alla. Tänään kun alkoi katsoa leffaa, huomasi että sieltähän se haju tulee. Eikä DVD-soitin toiminut kunnolla. Ja kuulin kun mamma puhelimessa jutteli, että maksaa paljon puhdistuttaa soitin ja digiboxi. Huh! Taitaa olla tällä pojalla taas kuumat paikat. Toivottavasti mamma ei ole sitä nahkaneulaa vielä ostanut ompelukoneeseen, kun uhkaa minusta aina rukkasia tehdä. En minä täältä haluaisi mihinkään muuttaa kun meillä on Kessinkin kanssa niin kivaa keskenään. Ja on tuo mammakin aika kiva.

Mamman kanssa töissä

2006-10-21T19:16:00.000+03:00

Olin tänään mamman kanssa paikassa jota se kutsuu työksi ja jonne menee moneksi tunniksi melkein joka päivä. Ajettiin autolla sellaisista isoista ovista pelottavasti kaikuvaan suuren suureen paikkaan jossa oli autoja. Sitten piti mennä omituisesti surisevista ovista, ja kaikkein kamalinta... sellaisessa laatikossa ajettiin ylös, mamma sanoi että se on hissi eikä minun tarvi pelätä. Vaan kyllä minua pelotti, ihan piti häntä laittaa koipien väliin. Sen laatikon seinistä näki läpi, ja näki kuinka kamalan korkealla oltiin.

Siellä varsinaisessa työssä olikin sitten ihan kivaa. Oli paljon mukavia tätejä jotka kaikki kilpaa lällyttivät ja kehuivat kuinka nätti ja kiltti poika olen. Ja sain ison luunkin kaluttavakseni sillä aikaa kun mamma istui pöydän ääressä itsekseen höpisten. Kummallista on tuo työ. Oli siellä sellainen setäkin joka kovasti rapsutti minua ja antoi minulle mammalta salaa makupaloja. Mamma kuului puhuvan että hän olisi ollut joku lääkäri. Vähän silloin säikähdin, mutta kun ei se setä haissut eläinlääkäriltä niin uskalsin olla rapsutettavana.

Kuulin kun mamma sanoi niille kivoille tädeille, että minä olen oikea tuholainen ja siksi piti ottaa töihin mukaan kun ei minua kuulemma uskalla jättää kotiin repimään paikkoja. Sitten ne miettivät miten saavat minut lopettamaan. Tädit ehdotti häkkiä ja kuonokoppaa. Mitä lienevätkään, kuulostavat pahalta. Pitääköhän alkaa olla kilttiä poikaa ja lopettaa mamman tavaroiden repiminen.

Tuhmuuksia tuhmuuksia

2006-10-20T23:40:00.000+03:00

Rudi ei itse näköjään kehtaa kirjoittaa tempauksistaan, joten mamma tulee itse kertomaan. Rudi on ollut nyt niin tuhma poika, että mammalla alkaa olla päreet loppu ja pinna katkeamassa. Rukkastehdas häämöttää....

Useamman päivän ajan Rudi on systemaattisesti tuhonnut kaiken minkä suuhunsa saa aina kun olen poissa. Hyllyiltä vedetään kirjaa ja DVDtä sun muuta alas niin korkealta kun päästään hyppäämään, ja se on korkealta se. Roska- ym kaapit avataan ja sisällöt revitään ja levitetään pitkin asuntoa. Naulakossa roikkuvasta takista on pureskeltu helma rikki. Mattoon pureskeltu reikiä. Ja tuolla menolla on varmaan saanyt Kessukankin kaveriksi, vaikka tyttö ei omin päin tuollaista ole koskaan tehnyt, mitä nyt välillä pöydälle unohtunut ruoka on mennyt parempiin suihin.

Keittiöön sitä ei voi sulkea työvuoron ajaksi, kun se avaa oven ja tulee pois sieltä. Pitää harkita häkin hankkimista, tai koittaa laittaa se kiinni siksi aikaa kun oon pois. Luojan kiitos huonekalut on vielä saaneet olla rauhassa. Niitä jos alkaa kaluta, on varmaan sanottava sessulle bye bye. Vähän liian kallista tulee olemaan jos joudun ostaa vuokraemännälle kokonaan uuden kalustuksen. Nyt jo on parketti sellasessa kunnossa että varman joutuu rempata kun muutetaan pois.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. :) Ruttu-poju meni tänään ekaa kertaa ihan itse auton taakse kun lähdettiin koirapuistosta. Ja kyllä sai sellaiset kehut ja namit että!!!

Rutun mamma

Hyvältä maistuu takki

2006-10-11T13:23:00.000+03:00

Eilen, kun mamma oli taas illalla töissä ja me Kessin kanssa kaksin kotona, alkoi nappinokkaani yhtäkkiä hiipiä mitä hurmaavin tuoksu. Oli pakko mennä katsomaan mistä se tulee, ja niinpä seurasin kirsuani eteisen naulakolle. Sieltähän se tuoksu tuli, mamman koiranulkoilutustakin taskusta. En voinut vastustaa kiusausta vaan pompin ja loikin niin kauan että takki kopsahti naulasta lattialle. Mamma mokoma oli laittanut taskun vetoketjulla kiinni, mutta minä poika olin fiksu ja revinkin taskupussin rikki. Ja siellä se oli, herkullinen namipala ihan vain minua varten.

Mamma ei kyllä ollut iloinen, kun tänä aamun lenkille mennessä pisti kakkapussipatukan taskuun ja se tuli saman tien takin helmasta lattialle. Vähän oli kyllä hölmistynyt mamman ilme, hih. :)

Käytiin muuten taas illalla koirapuistossa rymyämässä. Nyt en enää yrittänyt auton takaluukusta ulos, kun aavistin että mennään sinne kivaan paikkaan. Edelleen minua kyllä vähän pelotti ja mamma joutui minut autoon nostamaan. Täytyy koettaa tottua, ja opetella loikkaamaan sinne yhtä ketterästi kun Kepsukka. Enhän minä toki kaveriani huonompi voi olla.

Jee!!! Koirapuistoon!!

2006-10-08T23:34:00.000+03:00

Meillä oli tänään kovasti ihana iltalenkki. Tai no, ei se lenkki ollut vaan leikkituokio. Kun mamma tuli töistä kotiin, hän lähimetsään lähdön sijaan taluttikin meidät ison sinisen auton luo ja avasi takaluukun. Ymmärsin että tämä oli se meidän uusi auto, ja että mamma halusi meidät sinne takakonttiin. Kessi sinne reippaasti kipaisikin, mutta minua pelotti ihan valtavasti. Ensinnäkin se luukku oli kovin korkealla, enkä muutenkaan tykännyt ajatuksesta mennä sinne. Mammahan olisi voinut vaikka viedä minut johonkin pois ja hylätä...

No, mentävä oli, ja kun en omin avuin mennyt vaikka mamma ihan namilla houkutteli (ja kuulin ihan kun Kessi nauro minulle siellä takatilassa) niin mamma nosti minut sinne. Vahva täti taitaa mamma olla kun onnistui vaikka kovin koitin pyristellä. Sitten tietysti piti yrittää yhtä vimmatusti sieltä pois, mutta mamma pahus oli nopeampi ja läimäytti luukun kiinni. Siinä me sitten istuttiin Kessin kanssa ja ihmeteltiin verkon läpi mammaa, joka käynnisti auton, autoradion ja laulellen ajeli menemään.

Määränpäähän päästyämme huomasin, että ei mamma minua hylätä aiokaan. Päästiin nimittäin tosi kivaan paikkaan jota mamma kutsui koirapuistoksi. Se oli ihana iso alue jossa ei ollut muita kuin me kolme. Niin ja hassuja isoja koirapatsaita (pitää pyytää mammaa ottamaan kuva joku kerta). Ja sai olla irti!! Että tämä poika nautti juoksentelusta. Oli ihanaa olla ihan vapaasti ja juoksennella Kessin kanssa kuin tuli hännän alla.

Kotiin lähtö oli autoon menon suhteen taas vähän vaikeaa, vaikka mamma taas namilla houkutteli. Enää ei kyllä pelottanut, kun aavistin että mennään kotiin juomaan vettä ja lepäämään. Mutta piti varmuuden vuoksi pistää hanttiin. Toivon kumminkin, että mennään pian toistekin.

Energianpurkamista ja torttuilua

2006-10-08T00:17:00.000+03:00

Mamma väittää että minussa on liikaa virtaa. Höh! Voi olla että olen ollut vähän "lennokas", mutta se on mamman vika se. Mitäs laittoi minut ja Kessin koirahotelliin. Vähemmästäkin sitä saa adrenaliinia vereensä, ja sehän sitten kestää saada se pois, ainakin meillä koirilla. Mutta oli mammalla ihan hyvä syy, jotena annetaan anteeksi kunhan ei tule tavaksi. Mamma kävi nimittäin hakemassa meille isomman auton Kokkolasta, perheautoksi nimittää sitä. Ja kyllähän me mammalle muksuista käydään tuon Kepsukan kanssa. :)

Toinenkin juttu on, mistä mamma ei oikein kovasti tykkää. Minä nimittäin olen alkanut kakata sisälle. En oikein osasa sanoa miksi näin teen, kun osaan kyllä uloskin kakkia. Ei vain kakita silloin kun ollaan lenkillä, kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ei mun masuni ole kipeä eikä mitään... Voihan se olla että vähän pitää yrittää mammalle protestoida tällä tavalla, kun se yrittää kovasti pomotella. Mutta ehkä minä yritän luopua tuosta tavasta kohta, eipä se ole minustakaan kiva kun sitten joka paikka haisee etikalle kun mamma niitä kakkoja siivoilee. Neutraloi etikalla kuulemma kakan hajua. Ja katit kanssa!!! Paljon pahemmalta se haisee ainakin koiran nenään kun ihan tavallinen kakkakasa. Mutta ihmiset on outoja josksus, olen huomannut.

Rauhaisaa eloa

2006-10-02T04:18:00.000+03:00

Valtakunnassa kaikki hyvin. Mamma ei ollut pitkään vihainen tuosta karkaamisesta ja hammastelusta. Ainoa seuraus siitä oli, että hän nyt joka kerta ulos lähtiessämme pukee minulle ihme hökötyksen, jota kutsuu valjaiksi. Aluksi se tuntui ikävältä kun se meni massun alta ja rinnan päältä, mutta olen nyt siihen tottunut. Sitä paitsi siinä on hienot heijastimet jotka välkkyy pimeässä.

Tänään oli pelottava päivä. Oli nimittäin kamala ukonilma. Minä ja Kessi pelästyttiin ihan hirveästi äkillistä jyrähdystä ja välähdystä, ja kaivauduttiin mamman kainaloon piiloon. Rauhoituttiin kyllä sitten kun mamma sanoi ettei ole mitään hätää, ja silitti meitä rauhoittavasti. Tiiviisti mamman kyljessä kyllä piti maata koko jyryn ajan, ihan varmuuden vuoksi.

Karkailua ja hammastelua

2006-09-27T19:32:00.000+03:00

Tänään on ollut aika hulinapäivä. Aamu meni oikein mukavasti, mutta päivälenkillä me Kessyn kanssa oltiin vähän tuhmia. Tai oikeastaan aika paljon. Ensin me alettiin tapella ihan oikeasti kepistä, jonka Kessi otti ensin vaikka minä oisin sen halunnut. Sitten kun mamma käski meidät irti kepistä, oltiin niin kiukkuisia että käytiin toistemme kimppuun. Ja siinä sitten vahingossa jompi kumpi meistä puraisi mammaa käteen. Arvatkaa hävettääkö, varsinkin siis jos se olin minä. Onnistuin siinä samalla vetämään itseni irti pannasta ensimmäistä kertaa.

Kun mamma oli rauhoittunut, jatkettiin matkaa, ja menikin ihan hyvin siihen asti kunnes Kessin tuntema pikkukoira tuli vastaan isäntänsä kanssa. Kessi ei oikein tykkää tästä tyttökoirasta, joten minäkin sitten liityin kiskonta- ja ärinäkuoroon. Ja onnistuin taas vetämään itseni irti pannasta. Ja tottakai sitten kävin pikkukoiraa kohti kamalaa haipakkaa. Pikkuisen isäntä nappasi sessunsa syliin, ja mamma oli meille TOSI vihainen. Minä hölmö vielä lähdin seuraamaan tätä pikkukoiraa isäntineen enkä totellut mammaa kun se kutsui. Mamman oli pakko sanoa sille sedälle että pysyy paikallaan sen aikaa että saa minut kiinni, ja se setä sitten potkaisi minua. Taisi olla minulta aika tyhmästi tehty.

Nyt mamma on meille molemmille kai kovin vihainen, sanoi ettei kehtaa enää naamaansa ulkona näyttää. Ja nyt se on kuin ei huomaisikaan meitä kumpaakaan. Taitaa olla parasta teeskennellä näkymätöntä koiraa jonkin aikaa.

Ooops!

2006-09-23T16:38:00.000+03:00

Taisinpa tänään vähän mokata sillä aikaa kun mamma oli töissä. Kepsu vaan nukkua kuorsasi, kun eihän nuo vanhat jaksa meidän muksujen kansssa koko aikaa remuta. Niinpä minun piti keksiä omaa tekemistä. Ja eteisen nurkassa olikin ihana paperipussi, täynnä lehtiä ja mainoksia. Päätin pilputa sen kaiken pieniksi palasiksi ympäri asuntoa. Siinä pilputessani huomasin, että tuosta naulakon kenkätelineosan reunastahan lähtee kivasti irti tuo muovireunus. Ja eikun sitä repimään. Puolet reunuksesta ehdin repiä irti ja pieniä sekä kaluta kolon kenkälevyn reunaan, ennenkun mamma tuli kotiin. Ja jesses sentään kun se oli vihainen. Pitää siis yrittää tätäkin välttää, sisään pisuamisen lisäksi. Ymmärsin mamman puheesta, ettei hän niin vihainen olisi ollut jos huonekalut olisivat hänen, muttakun kaikki on vuokraemännän.

Kahden Kessyn kanssa

2006-09-21T21:20:00.000+03:00

Mamma teki tänään ikävän tempun. Jätti mun kahdestaan Kessyn kanssa kotiin, ja katos jonnekin työksi kutsumaansa paikkaan. Mamma jätti meidät ensin kahdestaan olohuoneeseen, peiteltyään sitä ennen soffan ja nojatuolit... mitähän se luuli että me niille tehdään. Ajatteli ehkä että menen ja pisuan niiden päälle, kun erehdyin aamulla merkkaamaan nojatuolin tauksen.

Heti kun mamma meni ovesta ulos, aloitettiin Kessyn kanssa kunnon ryminät ja haukkumiset. Se oli virhe. Mamma tuli ryminällä takaisin sisälle, taisi olla vähän kiukkuinen kun älämölöitiin. Sitten hän laittoi minut keittiöön, missä nukun yönikin. Ja kuulemastani päätellen laittoi vielä jotain oven taakse.

No, minähän en sellaisesta tykännyt, en alkuunkaan. Kyllä minä siellä nukun, mutta että päivälläkin pitäisi siellä olla. No way!! Punkesin siis oven auki ja tungin olohuoneeseen Kessyn seuraksi. Siellä me sitten painiskeltiin ja jyryttiin, taisi vähän haukkumistakin päästä. Mutta mitään ei sotkettu, enkä pisunnut mihinkään.

Mamma tuli kovin aikaisin kotiin, luulin että hänellä on kovasti lyhyet työpäivät, mutta hän vaan tulikin katsomaan että me ollaan kiltisti, ja käyttämään meitä pisulla. Ilmeisesti minun takiani, kun Kessy kuulemma pärjää 12 tuntiakin pisuamatta. Omituinen narttu?!?! Ulkona mamma kehui minut maasta taivaaseen, kun tein isot lorot samaan paikkaan mihin Kessy oli pisaissut. Ilmeisesti ulos pisuaminen on se, mitä mamma haluaa minun tekevän. Koitan siis vastaisuudessa näin tehdä, ettei mammalle tule paha mieli.

Tykkääen edelleen kovasti olla täällä uudessa kodissa, vaikka Kepsun kanssa edelleen mietitäänkin lauman arvojärjestystä vähän kovan kautta. Mammaa on niin mukava nojailla, pää mamman polvella. Tai sitten masu taivasta kohti mamman jaloissa, hän osaa rapsuttaa niin ihanasti, just oikeista paikoista, ihan että takajalka vippasee. Ja täällä on tosi kivoja metsäpolkujakin joita pitkin ravataan kaikki kolme..... *onnellinen huokaus*

Yön jälkeen

2006-09-20T09:32:00.000+03:00

Huomenta vaan Suomi ja Helsinki. Aamulenkki kovasti märässä ilmassa on tehty ja herkullinen aamuruoka syöty (napsuja ja jauhelihaa), nyt koitetaan taas tehdä tuttavuutta uuden koirakaverin kanssa. Taitaa olla äreänsorttinen leidi tämä Kessi, kun aina vaan irvistelee kun menen luo. Tulee hän kyllä välillä ihan itsekin minua pussaamaan, joten eiköhän meistä kaverit tule ajan mittaan. En vaan malttaisi odottaa kun olisi niin kiva leikkiä yhdessä.

Mamma laittoi minut yöksi keittokomeroon nukkumaan, kuulemma siksi ettei jyryttäisi Kessin kanssa koko yötä, ja siksikin kun pelkäsi että pisuan kaikki paikat jos olen ihan vapaasti. Laittoipa lattiankin ihan täyteen kaikenlaista sanomalehteä sun muuta vahingon varalle. Sain kyllä ihanan pehmoisen nukkumamatonkin pöytätason alle, siellä oli oikein turvallinen olo, kuin pesässä. No, näytin mammalle että osaan olla siisti poika, enkä tehnyt muuta kun nappasin pöydältä patakintaan nukkumakaveriksi . Se eilinen vesivahinko oli ihan vain pakon sanelema juttu, kun meinasin kertakaikkiaan haljeta, en ollut malttanut pisuta tarpeeksi ulkona ollessamme.

Arvatkaas muuten kuinka minua nolotti tänään kun tajusin mille olin eilen haukkunut. Katsoin illalla että pahus, täällähän on yllättäen kolmaskin koira, ja rähähdin muutamaan otteeseen aina kun tämän koiran ohitin. Tänään sitten tarkemmin katsottuani tajusinkin, että olin haukkunut omalle peilikuvalleni. Mammalla on tuossa eteisen kaapin ovessa pitkä peili, ja olin nähnyt itseni siinä. No, sattuuhan tuota paremmissakin piireissä. :D

Kotona ollaan

2006-09-19T21:01:00.000+03:00

No nyt sitten olisin uudessa kodissa. Pitkän (ainakin se tuntui minusta pitkältä) matkan jälkeen ne mukavat sedät, jotka minut hakivat, luovuttivat minut jollekin naispuoliselle ihmiselle kun päästiin laivasta ulos. Sitten se naispuolinen, minun uusi mammani, nosti minut auton taakse. Paljon pienemmän auton kun millä tultiin laivassa. Minähän en siellä takana tykännyt olla, vaan loikkasin selkänojan yli takapenkille. Ja siitä koitin vielä mamman syliin kuljettajan paikalle, vaikken edes osaa autoa ajaa. Sen verran vaan jänskätti uuteen kotiin tulo, etten tiennyt missä päin autoa olisin ollut.

Vähän on outo olo on edelleen... uusi mamma puhuu vähän hassun kuuloisesti, ja tuo uusi laumakaveri on vähän pelottava, murisee minulle ja koittaa pistää ojennukseen. Pitää sitä kai alkaa totella, kun se on niin paljon vanhempikin. Me mentiin ihan ensin hakemaan kävellen tämä mamman toinen koira, ja sitten mentiin tutustumaan koirapuistoon. Minä olisin ollut kovin innokas leikkimään heti, mutta Kessy (uusi laumakaverini) ei oikein ollut halukas. Kyllä hän siitä ajan myötä leppyi, ja antoi minun jo haistella. Sitten tultiin uuteen kotiin, joka on oikein mukava näin ensinäkemältä. Mamma antoi minulle ihan oman vesikipon, ja kyllä minulla jano olikin. Nyt sitten makoillaan tässä mamman jalkain juuressa molemmat, ja ihmetellään.

Toivon kovasti että tuo vanhempi laumakaveri hyväksyy minut pian, ja päästään yhdessä leikkimään. Mutta nyt alan tutustua tarkemmin paikkoihin, täällä on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ja ihan vähän haukututtaakin. Mamma tosin ei näytä siitä tykkäävän, joten koitan pitää wuhkut mahassani.

Muutto edessä

2006-09-15T12:40:00.000+03:00

Kuulin juuri, että minulle on löytynyt koti. Jippii!!! Muutan Suomeen tämän kuun 19. päivä. Uuteen laumaani kuuluu yksi naarasihminen, ja minua vanhempi saksanpaimenkoiratyttö Kessy. Odotan innolla uuden laumani tapaamista ja elämää uudessa maassa. Ihanaa että on olemassa tällainen yhdistys joka etsii koteja meille kodittomille sessuille. Kiitos vaan Paiden Pakolaiskoirat Ry:lle. :)Ja mamma haluaa kiitää Ciaa ja Harria siitä että minun kotiintuloni järjestyi näin erinomaisesti kun järjestyi.