10. huhtikuuta 2007

Kuonopanta

Nyt on kyllä tapahtunut kummia. Tänään päivälenkin aluksi mamma yllätti minut täysin. Hän viritti ennen ulos lähtö kuononi ympärille osan talutinta ja kietaisi vielä osan rintani alta. Olipa tukala ja omituinen olo. Kovasti sitä yritin tassuilla kaapia pois mutta mamam suuttui joka kerta kovasti. Koitin sitten kilttinä koirana vain kärsiä. Siinä tilanteessa unohdin kokonaan että hihnassahan pitää kamalasti kiskoa ja tempolla ympäriinsä. Ja siitäkös mamma minua kehumaan. Tarkoittikohan mamma sitä että se tykkäisi kun minä kulkisin kauniisti vieressä niinkun nyt tein sen tukalan hihnavirityksen kanssa?? Pitää kokeilla kauniisti kävelyä silloinkin kun olen tavallisessa pannassa, ja katsoa josko kehuu siitäkin. Oli kyllä ihan kiva lenkkeillä kun koko ajan ei kaulassa tuntunut puristusta tai mamma murissut tuolla remmin päässä.

Ei kommentteja: