Ihana oma piha

Meillä on niin ihanaa nykyään, kun on oma piha. Mamma antaa meidän välillä juoksennella irrallaan pihalla, silloin kun ei ole "yleinen koiranulkoilutusaika". Silloin on mukavaa painia ja murista Kessin kanssa oikein kunnolla. Kessi kertoi minulle, että se kamala pauke ja sahaaminen ja muu johtuu siitä, että meidän vaari rakentaa pihan ympärille aitaa. Ajatelkaa, ihan meitä varten rakentaa. Taitaa nekin meistä jo vähän tykätä kun viitsivät moiseen ruveta. En melkein malta odottaa että pääsee ihan rauhassa kirmailemaan, ilman että mamma on koko ajan hännän takana ja huutelemassa Rudi, Rudiiiiiiiiiiiiiiiiiiii....

Rähinää ja nolostelua

Tänään innostuin hieman liikaa vahtimaan lauman ihmisiä. Loikoilin Mamman ja Pikkulikan jaloissa rapsuteltavana, kun Kessi tunkesi siihen myös. No minä tietysti murisin ja sanoin sille että menisi matkoihinsa. Ei se mennyt, ja mammakin vain sanoi minulle kuonosta kiinni ottaen "EI!" Tykkäsin siitä kovasti huonoa, pitäähän minun toki puolustaa heitä. Niinpä murisin mammallekin. Hän kielsi useamman kerran ja aina vain minä murisin. Sitten olin jo niin kiukkuinen, että kun Kessi tuli ihan lähelle, rähähdin todella pahasti ja näytin hampaita. Se oli mamman mielestä liikaa ja hän näytti minulle kaapin paikan.

Koko loppupäivänä eivät ole nyt puhuneet minulle mitään muuta kuin käskeneet pois kun olen yrittänyt mennä rapsuteltavaksi. :( Olen kyllä ollut nöyrää ja noloa poikaa, pääasiassa loikoillut omalla pedilläni. Jospa ne siitä leppyisivät. Ruokaa sentään sain ihan normaalisti, pelkäsin ettei tulisi iltapalaakaan. Vaikka eipä Mamma ole minua koskaan ruuatta jättänyt, paitsi kun menin sinne leikkaukseen. Yritän olla huomennakin oikein kiltti, en hauku enkä murise. Eiköhän tämä unohdu pian.