Mamma ei ole oikein ollut mun kaveri viime aikoina. Kuulemma haisen pahalle. Hm... kummallista. Omasta mielestäni tuoksun suorastaan ihastuttavalle. Löysin tuolta pihasta sellaisen.. enpäs kerrokaan mikä se on että Mamma ei mene siivoamaan pois. No, kuitenkin, paikan jossa saan tätä ihanaa hajua itseeni kun vähän rullailen maassa. Kuulin Mamman sanovan tuossa yks päivä Iskälle että minut pitäisi kylvettää, mutta ei viitsi vielä kun on pakkasia. Arvatkaa pelästyinkö? Inhoan kylpyjä! Toivottavasti pakkasta riittää vielä pitkään.
Meille on tullut uusia naapureita. Ensin tuonne aidan taakse muutti vain saksanpaimenkoirapoika. (Kessi on tainnut muuten vähän ihastua siihen urokseen, heh heh.) Muutama päivä sitten sinne ilmestyi myös kaksi kappaletta vähän minua pienempiä, mustia koiria. Ja voi kauhea että ovat kovia jäpittämään! Minä ihan tavan vuoksi haukun aina muutaman kerran kun näen naapurit ulkona, mutta nuo pienet mustat jäpittävät niin kauan kuin niiden Mamma antaa niiden olla pihalla. Ihan meidän Mamma meinaa hermostua metelistä. On vissiin huolissaan tuosta yhdestä narisevasta naapurista joka ei tykkää koirista.
Olen kuullut vähän huhua, että päästäisi jyryämään parin saksanpaimenkoirapojan kanssa kunhan Kessin koipi paranee. Sepä oliskin kiva! Mukava olis päästä välillä poikien kesken leikkimään, tuo vanha harppu alkaa kyllästyttää jo kun on aina päällepäsmäröimässä.
22. tammikuuta 2009
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
