Lemua ja jäpitystä

Mamma ei ole oikein ollut mun kaveri viime aikoina. Kuulemma haisen pahalle. Hm... kummallista. Omasta mielestäni tuoksun suorastaan ihastuttavalle. Löysin tuolta pihasta sellaisen.. enpäs kerrokaan mikä se on että Mamma ei mene siivoamaan pois. No, kuitenkin, paikan jossa saan tätä ihanaa hajua itseeni kun vähän rullailen maassa. Kuulin Mamman sanovan tuossa yks päivä Iskälle että minut pitäisi kylvettää, mutta ei viitsi vielä kun on pakkasia. Arvatkaa pelästyinkö? Inhoan kylpyjä! Toivottavasti pakkasta riittää vielä pitkään.

Meille on tullut uusia naapureita. Ensin tuonne aidan taakse muutti vain saksanpaimenkoirapoika. (Kessi on tainnut muuten vähän ihastua siihen urokseen, heh heh.) Muutama päivä sitten sinne ilmestyi myös kaksi kappaletta vähän minua pienempiä, mustia koiria. Ja voi kauhea että ovat kovia jäpittämään! Minä ihan tavan vuoksi haukun aina muutaman kerran kun näen naapurit ulkona, mutta nuo pienet mustat jäpittävät niin kauan kuin niiden Mamma antaa niiden olla pihalla. Ihan meidän Mamma meinaa hermostua metelistä. On vissiin huolissaan tuosta yhdestä narisevasta naapurista joka ei tykkää koirista.

Olen kuullut vähän huhua, että päästäisi jyryämään parin saksanpaimenkoirapojan kanssa kunhan Kessin koipi paranee. Sepä oliskin kiva! Mukava olis päästä välillä poikien kesken leikkimään, tuo vanha harppu alkaa kyllästyttää jo kun on aina päällepäsmäröimässä.

Juhlahumua

Meillä oli äskettäin synttäribileet, puutarhajuhlat. Mamma ja sen frendi täytti vuosia. Vieraita ei kauheesti ollut, mutta ruokaa senkin edestä. Suloinen kun olen, sain vähän joka vieraalta namipaloja: oli kanaa, makkaraa, pekonia, kolmen laista kakkua, pipareita... nami nami. Ja tottakai minä ahneena koissuna popsin kaiken minkä sain. Se kyllä sitten kostautui, oli nimittäin ihan hirmu ripuli vähän aikaa, ja massussa kävi niin että kuului varmaan pihalle asti kun sisällä makoilin. Ja mamma ja iskä väittivät että pieren ja haisen koko ajan. Höh, en varmalla. Itte haisivat ja minua syyttivät, mokomat.


Muut vieraat olivatkin ihan ennestään tuttuja, joita näkee alvariinsa, mutta oli siellä kolme sellaistakin joita en oikein muistanut. Oli mamman mamma ja iskä, ja sitten mamman siskon pentu. Ihan kivoja ne olivat, varsinkin mamman iskä. Rapsuttelia minua koko ajan ja sanoi että olisi kiva viedä minut metsälle. Voi pojat, kun pääsisikin!!! Olisipa ihanaa. Voisin vaikka muuttaa mamman iskän kanssa Lappiin asumaan jos se tarkoittaisi sitä että saisi vihdoinkin metsästää rauhassa. Nykyään mamma aina keskeyttää hyvät jahtini. :( Mutta eipä se mamma minua mihinkään anna, ja hyvä minun täälläkin on. Nytkin tuolla odottaa luu, taidankin mennä vähän kaluamaan.

Mukavat loppukestä kaikille karvaisille ja vähemmän karvaisille kavereille.

Koirakuvat-viikkohaaste:VAPPU

Tällä kertaa on aiheena vappu. En olekaan aikoihin osallistunut haasteeseen, joten nyt on korkea aika. Tämä kuva on ollut aiemminkin täällä blogissani, mutta laitetaan uudelleen. Tänä vuonna mamma ei minusta ottanut vappukuvaa joten tämä viime vuodelta oleva saa kelvata. Eikös olekin minulla upea hattu ja kivat serpentiinit kaulassa?

En saanut kovin paljoa herkkuja, kun massu saattaa mennä sekaisin, sanoi mamma. Niin ja olen kuulemma liian lihavakin, höh. Mutta vähän jäätelöä sain ja juustonaksuja muutaman. Niin ja pari kiekuraa tippaleipää. Ja olivat nannaa.

Mamma ja Iskä korkkasivat myös grillikauden, eli käristivät makkaraa ulkosalla. Eivät mokomat antaneet meille ollenkaan, vaikka niin ihanat tuoksut kirsuun leijuivat. Ikäviä ihmisiä!!

Ai niin, yhtä juttua pelkäsin kuulkaa aivan mahdottomasti. Mamma ja Iskä olivat ostaneet Pikkulikalle hurjan ison ilmapallon, jolla Likka sitten leikki. Minä en uskaltanut aluksi tulla pois tuolin alta kun pallo ilmestyi olohuoneeseemme ja pomppi ylös ja alas narunsa päässä. Mamma ja Iskä käskivät sitten Likkaa pitää pallon paikallaan jonkin aikaa, ja uskaltauduinkin tuolin alta ihmisten ilmoille. Joka kerta kun pallo vähän heilahti, piti kyllä ottaa hyökkäysasento ja valmistautua siihen että tuo kauhea Tipilintu käy kimppuun. Onneksi Mamma sitten vei koko pallon Likan huoneeseen piiloon. Huh! Laitanpa siitäkin kuvan, eikö ole pelottava otus?

Ihana oma piha

Meillä on niin ihanaa nykyään, kun on oma piha. Mamma antaa meidän välillä juoksennella irrallaan pihalla, silloin kun ei ole "yleinen koiranulkoilutusaika". Silloin on mukavaa painia ja murista Kessin kanssa oikein kunnolla. Kessi kertoi minulle, että se kamala pauke ja sahaaminen ja muu johtuu siitä, että meidän vaari rakentaa pihan ympärille aitaa. Ajatelkaa, ihan meitä varten rakentaa. Taitaa nekin meistä jo vähän tykätä kun viitsivät moiseen ruveta. En melkein malta odottaa että pääsee ihan rauhassa kirmailemaan, ilman että mamma on koko ajan hännän takana ja huutelemassa Rudi, Rudiiiiiiiiiiiiiiiiiiii....

Rähinää ja nolostelua

Tänään innostuin hieman liikaa vahtimaan lauman ihmisiä. Loikoilin Mamman ja Pikkulikan jaloissa rapsuteltavana, kun Kessi tunkesi siihen myös. No minä tietysti murisin ja sanoin sille että menisi matkoihinsa. Ei se mennyt, ja mammakin vain sanoi minulle kuonosta kiinni ottaen "EI!" Tykkäsin siitä kovasti huonoa, pitäähän minun toki puolustaa heitä. Niinpä murisin mammallekin. Hän kielsi useamman kerran ja aina vain minä murisin. Sitten olin jo niin kiukkuinen, että kun Kessi tuli ihan lähelle, rähähdin todella pahasti ja näytin hampaita. Se oli mamman mielestä liikaa ja hän näytti minulle kaapin paikan.

Koko loppupäivänä eivät ole nyt puhuneet minulle mitään muuta kuin käskeneet pois kun olen yrittänyt mennä rapsuteltavaksi. :( Olen kyllä ollut nöyrää ja noloa poikaa, pääasiassa loikoillut omalla pedilläni. Jospa ne siitä leppyisivät. Ruokaa sentään sain ihan normaalisti, pelkäsin ettei tulisi iltapalaakaan. Vaikka eipä Mamma ole minua koskaan ruuatta jättänyt, paitsi kun menin sinne leikkaukseen. Yritän olla huomennakin oikein kiltti, en hauku enkä murise. Eiköhän tämä unohdu pian.

Uusi koti

Arvatkaa mitä? Me asutaan nyt uudessa kodissa. Ei, Mamma ei ole antanut meitä pois vaan me muutettiin.... ette ikinä arvaa.... Iskän ja Pikkulikan kotiin asumaan niiden kanssa. Ja ai että on kivaa. Saan tosi paljon rapsutuksia kun mamman lisäksi on kaksi muuta ihmistä rapsuttamassa koko ajan. Lisäksi tässä aina välillä käy joku mukava mies joka myös rapsuttaa minua, sellainen kovasti Iskän näköinen mutta taitaa olla vähän vanhempi. Olen kuullut Mamman sanovan että se olisi Iskän Iskä. Iskän Mammakin tässä välillä käy, mutta se taitaa pikkuisen pelätä meitä vielä. Toivottavasti tottuu pian, mehän ollaan ihan kilttejä. Tai no, ainakin minä olen, Kessi se edelleen höperehtii pitkin nurkkia.

Minä olen oppinut täällä ihan uuden taidon. Huomasin että osaan haukkua varsin äijämäisesti, niinpä olen alkanut haukkua aina kun ovi käy, vaikka sieltä ei ketään tulisikaan. Niin, ja kaikille muille koirille tietenkin. On kuulkaa komea vastaanotto vierailla, kun minä ja Kessi wuhkumme täyttä kurkkua ovella. Siinä arkajalkaisimmat visiteeraajat kääntyvät jo takaisin kotiin päin. :D

Täällä on kiva iso pihakin, jossa ollaan saatu muutaman kerran juoksennella Mamman luvalla irrallaan. Ja kerran ilman lupaakin. Mamma koitti vähän tuulettaa ja oli laittanut kengän ulko-oven rakoon että se pysyisi auki. Mepä sitten Kessin kanssa ovelina koirina pujahdettiin siitä ulos ja mentiin pihalle rymyämään kahdestaan. Ai että oli kivaa! Mamma taisi tosin vähän huolestua, kun yhtäkkiä kuultiin sen huutelevan ovelta Kessiä ja minua. Kiltisti me sitten juostiin takaisin kotiin. Vähän oli Mamma vihainen mutta leppyi se sitten nopeasti.

Jouluiloa ja -murhetta

Heissan pitkästä aikaa. Enpä olekaan kirjoitellut kun lokakuussa viimeksi, hyi minua. Mutta kun on ollut kaikenlaista kiirettä... vaan nyt pieni raportti.

Joulu tulla jolkotteli ihan huomaamatta, yksi päivä vain huomattiin taas että mamma alkaa laitella kynttilöitä ja tonttuja esille, ja sitten se kävi Iskän kanssa hakemassa suuren suuren kuusipuun kotiin. Tällä kertaa puu ei jäänytkään sisälle, vaan Iskä ja Mamma laittoivat sen parvekkeelle. Epäiliköhän ne että me Kepsun kanssa kaadettaisi se, tai minä pissaisin sen juurelle kuten viime jouluna? No, siellä parvekkeella se nyt valaisee kauniisti, nättinä punaisissa ja kultaisissa koristeissaan.

Me saatiin kamalasti joululahjojakin Kepsun kanssa; paljon luita, pieniä Iskältä ja Pikkulikalta, sekä valtavan suuret solmuluut Mamman siskolta. Niin ja Iskältä saatiin vielä 15 kg säkit koiranruokaa. Mamma mokoma ei ollut ostanut meille mitään. Meinasikohan se että me oltiin oltu niin tuhmia ettei tarvittu mitään? No, se kyllä ostelee meille luita ja Lurppaa ihan muutenkin aina välillä, että saakoon nyt sitten anteeksi tämän kerran, kunhan ensi jouluna muistaa meidänkin lahjat.

Tässä olen minä Iskän antaman paketin ja solmuluun kimpussa.
















Pieni perheriitakin meillä oli, joulun kunniaksi. Joulupäivänä alettiin Kessin kanssa vähän murista toisillemme, ensin ihan vaan kaveruksina, mutta se menikin kunnon jytyämiseksi. Lopputulos oli se, että vaikka kovasti yritänkin nykyään olla ronskia äijää, sain köniini. Nyt minulla on kuonossa kolme haavaa ja hammas katkennut. Mokoma Kessi, oikea kiukkupussi. Kamalia nuo naiset!!

Tässä mamman ottama, hyvin nolo kuva meitsistä laastari kuonolla. Laastari!!! Koiralla!!!