Karkailua ja hammastelua

Tänään on ollut aika hulinapäivä. Aamu meni oikein mukavasti, mutta päivälenkillä me Kessyn kanssa oltiin vähän tuhmia. Tai oikeastaan aika paljon. Ensin me alettiin tapella ihan oikeasti kepistä, jonka Kessi otti ensin vaikka minä oisin sen halunnut. Sitten kun mamma käski meidät irti kepistä, oltiin niin kiukkuisia että käytiin toistemme kimppuun. Ja siinä sitten vahingossa jompi kumpi meistä puraisi mammaa käteen. Arvatkaa hävettääkö, varsinkin siis jos se olin minä. Onnistuin siinä samalla vetämään itseni irti pannasta ensimmäistä kertaa.

Kun mamma oli rauhoittunut, jatkettiin matkaa, ja menikin ihan hyvin siihen asti kunnes Kessin tuntema pikkukoira tuli vastaan isäntänsä kanssa. Kessi ei oikein tykkää tästä tyttökoirasta, joten minäkin sitten liityin kiskonta- ja ärinäkuoroon. Ja onnistuin taas vetämään itseni irti pannasta. Ja tottakai sitten kävin pikkukoiraa kohti kamalaa haipakkaa. Pikkuisen isäntä nappasi sessunsa syliin, ja mamma oli meille TOSI vihainen. Minä hölmö vielä lähdin seuraamaan tätä pikkukoiraa isäntineen enkä totellut mammaa kun se kutsui. Mamman oli pakko sanoa sille sedälle että pysyy paikallaan sen aikaa että saa minut kiinni, ja se setä sitten potkaisi minua. Taisi olla minulta aika tyhmästi tehty.

Nyt mamma on meille molemmille kai kovin vihainen, sanoi ettei kehtaa enää naamaansa ulkona näyttää. Ja nyt se on kuin ei huomaisikaan meitä kumpaakaan. Taitaa olla parasta teeskennellä näkymätöntä koiraa jonkin aikaa.

Ooops!

Taisinpa tänään vähän mokata sillä aikaa kun mamma oli töissä. Kepsu vaan nukkua kuorsasi, kun eihän nuo vanhat jaksa meidän muksujen kansssa koko aikaa remuta. Niinpä minun piti keksiä omaa tekemistä. Ja eteisen nurkassa olikin ihana paperipussi, täynnä lehtiä ja mainoksia. Päätin pilputa sen kaiken pieniksi palasiksi ympäri asuntoa. Siinä pilputessani huomasin, että tuosta naulakon kenkätelineosan reunastahan lähtee kivasti irti tuo muovireunus. Ja eikun sitä repimään. Puolet reunuksesta ehdin repiä irti ja pieniä sekä kaluta kolon kenkälevyn reunaan, ennenkun mamma tuli kotiin. Ja jesses sentään kun se oli vihainen. Pitää siis yrittää tätäkin välttää, sisään pisuamisen lisäksi. Ymmärsin mamman puheesta, ettei hän niin vihainen olisi ollut jos huonekalut olisivat hänen, muttakun kaikki on vuokraemännän.

Kahden Kessyn kanssa

Mamma teki tänään ikävän tempun. Jätti mun kahdestaan Kessyn kanssa kotiin, ja katos jonnekin työksi kutsumaansa paikkaan. Mamma jätti meidät ensin kahdestaan olohuoneeseen, peiteltyään sitä ennen soffan ja nojatuolit... mitähän se luuli että me niille tehdään. Ajatteli ehkä että menen ja pisuan niiden päälle, kun erehdyin aamulla merkkaamaan nojatuolin tauksen.

Heti kun mamma meni ovesta ulos, aloitettiin Kessyn kanssa kunnon ryminät ja haukkumiset. Se oli virhe. Mamma tuli ryminällä takaisin sisälle, taisi olla vähän kiukkuinen kun älämölöitiin. Sitten hän laittoi minut keittiöön, missä nukun yönikin. Ja kuulemastani päätellen laittoi vielä jotain oven taakse.

No, minähän en sellaisesta tykännyt, en alkuunkaan. Kyllä minä siellä nukun, mutta että päivälläkin pitäisi siellä olla. No way!! Punkesin siis oven auki ja tungin olohuoneeseen Kessyn seuraksi. Siellä me sitten painiskeltiin ja jyryttiin, taisi vähän haukkumistakin päästä. Mutta mitään ei sotkettu, enkä pisunnut mihinkään.

Mamma tuli kovin aikaisin kotiin, luulin että hänellä on kovasti lyhyet työpäivät, mutta hän vaan tulikin katsomaan että me ollaan kiltisti, ja käyttämään meitä pisulla. Ilmeisesti minun takiani, kun Kessy kuulemma pärjää 12 tuntiakin pisuamatta. Omituinen narttu?!?! Ulkona mamma kehui minut maasta taivaaseen, kun tein isot lorot samaan paikkaan mihin Kessy oli pisaissut. Ilmeisesti ulos pisuaminen on se, mitä mamma haluaa minun tekevän. Koitan siis vastaisuudessa näin tehdä, ettei mammalle tule paha mieli.

Tykkääen edelleen kovasti olla täällä uudessa kodissa, vaikka Kepsun kanssa edelleen mietitäänkin lauman arvojärjestystä vähän kovan kautta. Mammaa on niin mukava nojailla, pää mamman polvella. Tai sitten masu taivasta kohti mamman jaloissa, hän osaa rapsuttaa niin ihanasti, just oikeista paikoista, ihan että takajalka vippasee. Ja täällä on tosi kivoja metsäpolkujakin joita pitkin ravataan kaikki kolme..... *onnellinen huokaus*

Yön jälkeen

Huomenta vaan Suomi ja Helsinki. Aamulenkki kovasti märässä ilmassa on tehty ja herkullinen aamuruoka syöty (napsuja ja jauhelihaa), nyt koitetaan taas tehdä tuttavuutta uuden koirakaverin kanssa. Taitaa olla äreänsorttinen leidi tämä Kessi, kun aina vaan irvistelee kun menen luo. Tulee hän kyllä välillä ihan itsekin minua pussaamaan, joten eiköhän meistä kaverit tule ajan mittaan. En vaan malttaisi odottaa kun olisi niin kiva leikkiä yhdessä.

Mamma laittoi minut yöksi keittokomeroon nukkumaan, kuulemma siksi ettei jyryttäisi Kessin kanssa koko yötä, ja siksikin kun pelkäsi että pisuan kaikki paikat jos olen ihan vapaasti. Laittoipa lattiankin ihan täyteen kaikenlaista sanomalehteä sun muuta vahingon varalle. Sain kyllä ihanan pehmoisen nukkumamatonkin pöytätason alle, siellä oli oikein turvallinen olo, kuin pesässä. No, näytin mammalle että osaan olla siisti poika, enkä tehnyt muuta kun nappasin pöydältä patakintaan nukkumakaveriksi . Se eilinen vesivahinko oli ihan vain pakon sanelema juttu, kun meinasin kertakaikkiaan haljeta, en ollut malttanut pisuta tarpeeksi ulkona ollessamme.

Arvatkaas muuten kuinka minua nolotti tänään kun tajusin mille olin eilen haukkunut. Katsoin illalla että pahus, täällähän on yllättäen kolmaskin koira, ja rähähdin muutamaan otteeseen aina kun tämän koiran ohitin. Tänään sitten tarkemmin katsottuani tajusinkin, että olin haukkunut omalle peilikuvalleni. Mammalla on tuossa eteisen kaapin ovessa pitkä peili, ja olin nähnyt itseni siinä. No, sattuuhan tuota paremmissakin piireissä. :D

Kotona ollaan

No nyt sitten olisin uudessa kodissa. Pitkän (ainakin se tuntui minusta pitkältä) matkan jälkeen ne mukavat sedät, jotka minut hakivat, luovuttivat minut jollekin naispuoliselle ihmiselle kun päästiin laivasta ulos. Sitten se naispuolinen, minun uusi mammani, nosti minut auton taakse. Paljon pienemmän auton kun millä tultiin laivassa. Minähän en siellä takana tykännyt olla, vaan loikkasin selkänojan yli takapenkille. Ja siitä koitin vielä mamman syliin kuljettajan paikalle, vaikken edes osaa autoa ajaa. Sen verran vaan jänskätti uuteen kotiin tulo, etten tiennyt missä päin autoa olisin ollut.

Vähän on outo olo on edelleen... uusi mamma puhuu vähän hassun kuuloisesti, ja tuo uusi laumakaveri on vähän pelottava, murisee minulle ja koittaa pistää ojennukseen. Pitää sitä kai alkaa totella, kun se on niin paljon vanhempikin. Me mentiin ihan ensin hakemaan kävellen tämä mamman toinen koira, ja sitten mentiin tutustumaan koirapuistoon. Minä olisin ollut kovin innokas leikkimään heti, mutta Kessy (uusi laumakaverini) ei oikein ollut halukas. Kyllä hän siitä ajan myötä leppyi, ja antoi minun jo haistella. Sitten tultiin uuteen kotiin, joka on oikein mukava näin ensinäkemältä. Mamma antoi minulle ihan oman vesikipon, ja kyllä minulla jano olikin. Nyt sitten makoillaan tässä mamman jalkain juuressa molemmat, ja ihmetellään.

Toivon kovasti että tuo vanhempi laumakaveri hyväksyy minut pian, ja päästään yhdessä leikkimään. Mutta nyt alan tutustua tarkemmin paikkoihin, täällä on paljon mielenkiintoista tutkittavaa, ja ihan vähän haukututtaakin. Mamma tosin ei näytä siitä tykkäävän, joten koitan pitää wuhkut mahassani.

Muutto edessä

Kuulin juuri, että minulle on löytynyt koti. Jippii!!! Muutan Suomeen tämän kuun 19. päivä. Uuteen laumaani kuuluu yksi naarasihminen, ja minua vanhempi saksanpaimenkoiratyttö Kessy. Odotan innolla uuden laumani tapaamista ja elämää uudessa maassa. Ihanaa että on olemassa tällainen yhdistys joka etsii koteja meille kodittomille sessuille. Kiitos vaan Paiden Pakolaiskoirat Ry:lle. :)Ja mamma haluaa kiitää Ciaa ja Harria siitä että minun kotiintuloni järjestyi näin erinomaisesti kun järjestyi.