Ou nou!

Mamma huomas mitä tein tossa muutama päivä sitten. Pisusin nimittäin kirjahyllya vasten, ja huomasin vasta pisuttuani että kaikki meni mamman hienojen sähkövempeleiden päälle. Monta päivää mamma jo oli ihmetellyt pissan hajua, mutta eihän se lätäkkö näkynyt kun oli hyllyllä ja hyllyn alla. Tänään kun alkoi katsoa leffaa, huomasi että sieltähän se haju tulee. Eikä DVD-soitin toiminut kunnolla. Ja kuulin kun mamma puhelimessa jutteli, että maksaa paljon puhdistuttaa soitin ja digiboxi. Huh! Taitaa olla tällä pojalla taas kuumat paikat. Toivottavasti mamma ei ole sitä nahkaneulaa vielä ostanut ompelukoneeseen, kun uhkaa minusta aina rukkasia tehdä. En minä täältä haluaisi mihinkään muuttaa kun meillä on Kessinkin kanssa niin kivaa keskenään. Ja on tuo mammakin aika kiva.

Mamman kanssa töissä

Olin tänään mamman kanssa paikassa jota se kutsuu työksi ja jonne menee moneksi tunniksi melkein joka päivä. Ajettiin autolla sellaisista isoista ovista pelottavasti kaikuvaan suuren suureen paikkaan jossa oli autoja. Sitten piti mennä omituisesti surisevista ovista, ja kaikkein kamalinta... sellaisessa laatikossa ajettiin ylös, mamma sanoi että se on hissi eikä minun tarvi pelätä. Vaan kyllä minua pelotti, ihan piti häntä laittaa koipien väliin. Sen laatikon seinistä näki läpi, ja näki kuinka kamalan korkealla oltiin.

Siellä varsinaisessa työssä olikin sitten ihan kivaa. Oli paljon mukavia tätejä jotka kaikki kilpaa lällyttivät ja kehuivat kuinka nätti ja kiltti poika olen. Ja sain ison luunkin kaluttavakseni sillä aikaa kun mamma istui pöydän ääressä itsekseen höpisten. Kummallista on tuo työ. Oli siellä sellainen setäkin joka kovasti rapsutti minua ja antoi minulle mammalta salaa makupaloja. Mamma kuului puhuvan että hän olisi ollut joku lääkäri. Vähän silloin säikähdin, mutta kun ei se setä haissut eläinlääkäriltä niin uskalsin olla rapsutettavana.

Kuulin kun mamma sanoi niille kivoille tädeille, että minä olen oikea tuholainen ja siksi piti ottaa töihin mukaan kun ei minua kuulemma uskalla jättää kotiin repimään paikkoja. Sitten ne miettivät miten saavat minut lopettamaan. Tädit ehdotti häkkiä ja kuonokoppaa. Mitä lienevätkään, kuulostavat pahalta. Pitääköhän alkaa olla kilttiä poikaa ja lopettaa mamman tavaroiden repiminen.

Tuhmuuksia tuhmuuksia

Rudi ei itse näköjään kehtaa kirjoittaa tempauksistaan, joten mamma tulee itse kertomaan. Rudi on ollut nyt niin tuhma poika, että mammalla alkaa olla päreet loppu ja pinna katkeamassa. Rukkastehdas häämöttää....

Useamman päivän ajan Rudi on systemaattisesti tuhonnut kaiken minkä suuhunsa saa aina kun olen poissa. Hyllyiltä vedetään kirjaa ja DVDtä sun muuta alas niin korkealta kun päästään hyppäämään, ja se on korkealta se. Roska- ym kaapit avataan ja sisällöt revitään ja levitetään pitkin asuntoa. Naulakossa roikkuvasta takista on pureskeltu helma rikki. Mattoon pureskeltu reikiä. Ja tuolla menolla on varmaan saanyt Kessukankin kaveriksi, vaikka tyttö ei omin päin tuollaista ole koskaan tehnyt, mitä nyt välillä pöydälle unohtunut ruoka on mennyt parempiin suihin.

Keittiöön sitä ei voi sulkea työvuoron ajaksi, kun se avaa oven ja tulee pois sieltä. Pitää harkita häkin hankkimista, tai koittaa laittaa se kiinni siksi aikaa kun oon pois. Luojan kiitos huonekalut on vielä saaneet olla rauhassa. Niitä jos alkaa kaluta, on varmaan sanottava sessulle bye bye. Vähän liian kallista tulee olemaan jos joudun ostaa vuokraemännälle kokonaan uuden kalustuksen. Nyt jo on parketti sellasessa kunnossa että varman joutuu rempata kun muutetaan pois.

Mutta ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. :) Ruttu-poju meni tänään ekaa kertaa ihan itse auton taakse kun lähdettiin koirapuistosta. Ja kyllä sai sellaiset kehut ja namit että!!!

Rutun mamma

Hyvältä maistuu takki

Eilen, kun mamma oli taas illalla töissä ja me Kessin kanssa kaksin kotona, alkoi nappinokkaani yhtäkkiä hiipiä mitä hurmaavin tuoksu. Oli pakko mennä katsomaan mistä se tulee, ja niinpä seurasin kirsuani eteisen naulakolle. Sieltähän se tuoksu tuli, mamman koiranulkoilutustakin taskusta. En voinut vastustaa kiusausta vaan pompin ja loikin niin kauan että takki kopsahti naulasta lattialle. Mamma mokoma oli laittanut taskun vetoketjulla kiinni, mutta minä poika olin fiksu ja revinkin taskupussin rikki. Ja siellä se oli, herkullinen namipala ihan vain minua varten.

Mamma ei kyllä ollut iloinen, kun tänä aamun lenkille mennessä pisti kakkapussipatukan taskuun ja se tuli saman tien takin helmasta lattialle. Vähän oli kyllä hölmistynyt mamman ilme, hih. :)

Käytiin muuten taas illalla koirapuistossa rymyämässä. Nyt en enää yrittänyt auton takaluukusta ulos, kun aavistin että mennään sinne kivaan paikkaan. Edelleen minua kyllä vähän pelotti ja mamma joutui minut autoon nostamaan. Täytyy koettaa tottua, ja opetella loikkaamaan sinne yhtä ketterästi kun Kepsukka. Enhän minä toki kaveriani huonompi voi olla.

Jee!!! Koirapuistoon!!

Meillä oli tänään kovasti ihana iltalenkki. Tai no, ei se lenkki ollut vaan leikkituokio. Kun mamma tuli töistä kotiin, hän lähimetsään lähdön sijaan taluttikin meidät ison sinisen auton luo ja avasi takaluukun. Ymmärsin että tämä oli se meidän uusi auto, ja että mamma halusi meidät sinne takakonttiin. Kessi sinne reippaasti kipaisikin, mutta minua pelotti ihan valtavasti. Ensinnäkin se luukku oli kovin korkealla, enkä muutenkaan tykännyt ajatuksesta mennä sinne. Mammahan olisi voinut vaikka viedä minut johonkin pois ja hylätä...

No, mentävä oli, ja kun en omin avuin mennyt vaikka mamma ihan namilla houkutteli (ja kuulin ihan kun Kessi nauro minulle siellä takatilassa) niin mamma nosti minut sinne. Vahva täti taitaa mamma olla kun onnistui vaikka kovin koitin pyristellä. Sitten tietysti piti yrittää yhtä vimmatusti sieltä pois, mutta mamma pahus oli nopeampi ja läimäytti luukun kiinni. Siinä me sitten istuttiin Kessin kanssa ja ihmeteltiin verkon läpi mammaa, joka käynnisti auton, autoradion ja laulellen ajeli menemään.

Määränpäähän päästyämme huomasin, että ei mamma minua hylätä aiokaan. Päästiin nimittäin tosi kivaan paikkaan jota mamma kutsui koirapuistoksi. Se oli ihana iso alue jossa ei ollut muita kuin me kolme. Niin ja hassuja isoja koirapatsaita (pitää pyytää mammaa ottamaan kuva joku kerta). Ja sai olla irti!! Että tämä poika nautti juoksentelusta. Oli ihanaa olla ihan vapaasti ja juoksennella Kessin kanssa kuin tuli hännän alla.

Kotiin lähtö oli autoon menon suhteen taas vähän vaikeaa, vaikka mamma taas namilla houkutteli. Enää ei kyllä pelottanut, kun aavistin että mennään kotiin juomaan vettä ja lepäämään. Mutta piti varmuuden vuoksi pistää hanttiin. Toivon kumminkin, että mennään pian toistekin.

Energianpurkamista ja torttuilua

Mamma väittää että minussa on liikaa virtaa. Höh! Voi olla että olen ollut vähän "lennokas", mutta se on mamman vika se. Mitäs laittoi minut ja Kessin koirahotelliin. Vähemmästäkin sitä saa adrenaliinia vereensä, ja sehän sitten kestää saada se pois, ainakin meillä koirilla. Mutta oli mammalla ihan hyvä syy, jotena annetaan anteeksi kunhan ei tule tavaksi. Mamma kävi nimittäin hakemassa meille isomman auton Kokkolasta, perheautoksi nimittää sitä. Ja kyllähän me mammalle muksuista käydään tuon Kepsukan kanssa. :)

Toinenkin juttu on, mistä mamma ei oikein kovasti tykkää. Minä nimittäin olen alkanut kakata sisälle. En oikein osasa sanoa miksi näin teen, kun osaan kyllä uloskin kakkia. Ei vain kakita silloin kun ollaan lenkillä, kun on niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ei mun masuni ole kipeä eikä mitään... Voihan se olla että vähän pitää yrittää mammalle protestoida tällä tavalla, kun se yrittää kovasti pomotella. Mutta ehkä minä yritän luopua tuosta tavasta kohta, eipä se ole minustakaan kiva kun sitten joka paikka haisee etikalle kun mamma niitä kakkoja siivoilee. Neutraloi etikalla kuulemma kakan hajua. Ja katit kanssa!!! Paljon pahemmalta se haisee ainakin koiran nenään kun ihan tavallinen kakkakasa. Mutta ihmiset on outoja josksus, olen huomannut.

Rauhaisaa eloa

Valtakunnassa kaikki hyvin. Mamma ei ollut pitkään vihainen tuosta karkaamisesta ja hammastelusta. Ainoa seuraus siitä oli, että hän nyt joka kerta ulos lähtiessämme pukee minulle ihme hökötyksen, jota kutsuu valjaiksi. Aluksi se tuntui ikävältä kun se meni massun alta ja rinnan päältä, mutta olen nyt siihen tottunut. Sitä paitsi siinä on hienot heijastimet jotka välkkyy pimeässä.

Tänään oli pelottava päivä. Oli nimittäin kamala ukonilma. Minä ja Kessi pelästyttiin ihan hirveästi äkillistä jyrähdystä ja välähdystä, ja kaivauduttiin mamman kainaloon piiloon. Rauhoituttiin kyllä sitten kun mamma sanoi ettei ole mitään hätää, ja silitti meitä rauhoittavasti. Tiiviisti mamman kyljessä kyllä piti maata koko jyryn ajan, ihan varmuuden vuoksi.