Kylässä

Käytiin tänään kylässä, ihan vaan minä ja mamma, Kessi ei pääsyt. Mentiin sen kivan pikkutytön ja mukavan miehen (joka on kuulemma pikkutytön iskä) kotiin käymään. Mamma puhui aiemmin että oltaisi pihalla, mutta sitten se ei viitsinytkään kun oli kuulemma liian märkää. Höh! Minusta oli ihan sopiva keli leikkiä ulkona. Mutta nuo ihmiset nyt on tuollaisia, eivät tykkää kun kastuu ja koti tulee kuulemma ihan kuraiseksi.

Oikein mukava koti heillä olikin, paljon isompi kun meillä. Monta ihanaa isoa huonetta joita tutkia ja nuuskuttaa. Enkä minä edes päässyt kurkistamaan joka huoneeseen kun pitivät ovia kiinni. Mitähän kivaa salaisuutta niissä huoneissa olisi ollut? Ihania luita ja muita herkkuja? Mukavia leluja? En taida saada unta tänä yönä kun mietin asiaa.

Oli tosi ihana saada kamalan paljon rapsutuksia ja haleja, ihan vain yksin minulle. Ja sain minä herkkujakin, mammalta vähän salaa osan. Sain sellaisia vihreitä lettuja jotka olivat tosi nannaa. Paljon parempaa kun mamman tarjoamat tylsät raksut.

Kessi oli kyllä kovin kade kun kerroin missä olin ollut, sekin olisi halunnut tulla mukaan. Minä sanoin että sen pitää opetella olemaan ensin koiriksi, niinkuin minä, sitten ehkä sekin pääsee joskus mukaan. Olin itsekin kyllä Kessille pikkuisen kade kun huomasin että se oli saanut viimeisen kaapissa olleen lihaisan luukimpaleen, ja syönyt vielä ihan kokonaan jättämättä minulle palastakaan. Mokoma ahnepossu koiraksi tuo Kessi!!

Kauhistus, vettä sisällä ja ulkona!

Ulkona on taas vähän märempi ilma, vettä sataa ja tulee ihania rapapotteja missä läiskytellä. Mamma on siitä huolimatta ihan kiitettävästi viitsinyt meitä lenkittää vaikka aina muriseekin että "taasko tuonne vesisateeseen pitää mennä", ja uhkaa tehdä meille pissalaatikon parvekkeelle. Pissalaatikon!? Me ollaan koiria eikä mitään kissoja, mamma!! Pöh tuollaiselle puheelle.

Mutta voi kauhistuksen kanahäkki mitä mami meni tekemään kun tultiin äsken kotiin. Se kutsui minut siihen pieneen huoneeseen johon koskaan en saa mamman perässä mennä. Siellä huoneessa oli toinen, vielä pienempi huone jossa oli läpinäkyvät avautuvat seinät. Ja siihen pieneen koppiin se minut nakilla sai hoikutueltua. Että pitääkin koiran olla tyhmä. :( Yht'äkkiä alkaa sitten kuulua kohinaa ja jostain mamman suunnalta tulee lämmin vesisuihku massuni alle. IIIK!! Että mä pelästyin. Ei se pahalle tuntunut mutta ei kyllä sovi koirapojan arvolle seistä jossain suihkukopiksi kutsutussa mahakarvat vettä valuen ja tassut lipsuen. Olin kuulemma kun bambi liukkaalla jäällä, sanoin mamma ja nauroi. Nauro minulle!! En kyllä anna hetikohta anteeksi. Tai no, jos saan toisen nakin niin ehkä sitten....

Kuonopanta

Nyt on kyllä tapahtunut kummia. Tänään päivälenkin aluksi mamma yllätti minut täysin. Hän viritti ennen ulos lähtö kuononi ympärille osan talutinta ja kietaisi vielä osan rintani alta. Olipa tukala ja omituinen olo. Kovasti sitä yritin tassuilla kaapia pois mutta mamam suuttui joka kerta kovasti. Koitin sitten kilttinä koirana vain kärsiä. Siinä tilanteessa unohdin kokonaan että hihnassahan pitää kamalasti kiskoa ja tempolla ympäriinsä. Ja siitäkös mamma minua kehumaan. Tarkoittikohan mamma sitä että se tykkäisi kun minä kulkisin kauniisti vieressä niinkun nyt tein sen tukalan hihnavirityksen kanssa?? Pitää kokeilla kauniisti kävelyä silloinkin kun olen tavallisessa pannassa, ja katsoa josko kehuu siitäkin. Oli kyllä ihan kiva lenkkeillä kun koko ajan ei kaulassa tuntunut puristusta tai mamma murissut tuolla remmin päässä.

Uusi kaveri

Mullapa on uusi kaveri!! Sellanen kiva pieni ihmistyttö. Se on käynyt meilla muutaman kerran kylässä sellaisen miesihmisen kanssa. On ne molemmat kyllä ihan kivoja, mutta tämä ihmistyttö oikein erityisesti kun se tykkää minua ruoputella ja halia. Välillä taitaa tosin pikkasen pelästyä kun meinaan tassulla taputtaa. Luuleekohan se että raapaisen tai satutan? Enhän minä sellaista, mammaakin aina vaan pehemästi anturalla vähän taputtelen kun se ei rapsuttele tarpeeksi. Mutta jospa se vaikka tottuu kun tullaan paremmin tutuksi.

Kessin kanssa tämä ihmistyttö ei oikein tule toimeen, pelkää kuulemma kun Kessi laulaa ja haukkuu. Koitin kyllä Kepsulle sanoa että ei saa tuollaista älämölöä pitää, mutta eihän se usko, paksupäinen sakumaanikko kun on. Ääntä vaan korottaa, höperö koira. Koitan taas joku päivä pitää puhuttelua ja kertoa miten ihmisten seurassa pitää olla. Täytyy kyllä itsekin sanoa että minulla on todella hyvät tavat ottaen huomioon että olen Virolainen katukoira. :D