Arvatkaa mitä? Me asutaan nyt uudessa kodissa. Ei, Mamma ei ole antanut meitä pois vaan me muutettiin.... ette ikinä arvaa.... Iskän ja Pikkulikan kotiin asumaan niiden kanssa. Ja ai että on kivaa. Saan tosi paljon rapsutuksia kun mamman lisäksi on kaksi muuta ihmistä rapsuttamassa koko ajan. Lisäksi tässä aina välillä käy joku mukava mies joka myös rapsuttaa minua, sellainen kovasti Iskän näköinen mutta taitaa olla vähän vanhempi. Olen kuullut Mamman sanovan että se olisi Iskän Iskä. Iskän Mammakin tässä välillä käy, mutta se taitaa pikkuisen pelätä meitä vielä. Toivottavasti tottuu pian, mehän ollaan ihan kilttejä. Tai no, ainakin minä olen, Kessi se edelleen höperehtii pitkin nurkkia.Minä olen oppinut täällä ihan uuden taidon. Huomasin että osaan haukkua varsin äijämäisesti, niinpä olen alkanut haukkua aina kun ovi käy, vaikka sieltä ei ketään tulisikaan. Niin, ja kaikille muille koirille tietenkin. On kuulkaa komea vastaanotto vierailla, kun minä ja Kessi wuhkumme täyttä kurkkua ovella. Siinä arkajalkaisimmat visiteeraajat kääntyvät jo takaisin kotiin päin. :D
Täällä on kiva iso pihakin, jossa ollaan saatu muutaman kerran juoksennella Mamman luvalla irrallaan. Ja kerran ilman lupaakin. Mamma koitti vähän tuulettaa ja oli laittanut kengän ulko-oven rakoon että se pysyisi auki. Mepä sitten Kessin kanssa ovelina koirina pujahdettiin siitä ulos ja mentiin pihalle rymyämään kahdestaan. Ai että oli kivaa! Mamma taisi tosin vähän huolestua, kun yhtäkkiä kuultiin sen huutelevan ovelta Kessiä ja minua. Kiltisti me sitten juostiin takaisin kotiin. Vähän oli Mamma vihainen mutta leppyi se sitten nopeasti.
