Lunta!

Eilen päivälenkille mennessämme huomasin, että maa oli mennyt ihan kummalliseksi. Tai koko ulko, oikeastaan. Joka puolella oli sellaista valkoista hötöä, joka tuntui kylmältä anturoiden alla. Ja ilma oli kylmä, hengitys vaan höyrysi. Mamma sanoi että se on lunta, nyt on talvi. Olin tosi innoissani siitä valkoisesta aineesta. Hypin ja loikin ja piti sitä lunta vähän maistaakin. Kessi katseli minua kun olisin hurahtanut, mutta en voinut ilolleni mitään.

Illalla tehtiin vain pieni lenkki, ja olin jo niin harmissani kun leikit lumella jä lyhyeen. Mutta mamma hakikin vaan auton avaimet, ja ajeltiin koirapuistoon keskellä yötä. Siellä me sitten leikittiin kaikki kolme, mammakin jyrysi meidän kanssa ja heitteli lunta. Oli todella hauskaa. Toivottavasti tämä talvi kestää kauan.

Olen minä taas ollut vähän tuhmakin. Söin mamman kengät, ihan kaksi paria. Ei se oikein tykänyt, sanoi että toinen pari joutikin mennä, olivat vanhat ja haisevat. Mutta toinen pari oli kuulemma melkein uusi. Jukra, tuli taas tyrittyä oikein kunnolla.