Ei se mamma minua ole psykiatrille vielä vienyt, johtuu varmaan siitä että oon ollut niin kiltti poika kun vaan osaan. En ole syönyt kun yhden kynän ja lankarullan. Se johtuu osin siitä että mamma toi minulle oman ison luun jota voin jyystää halutessani. On vaan pitänyt kovasti tapella siitä, kun tuo susikoiran rontti haluaa aina kaiken mitä minulla on. :(
Sain myös sellaisen tosi kivan lelun, joka pomppii iloisesti sinne tänne. Joskus sieltä pomppiessa putoilee nameja. Saatan leikkiä sillä tosi pitkään itsekseni, sitä on mukava heitellä ja jahdata. Mamma kutsuu sitä kongiksi.
Talvi taisi mennä, kun taas on ihan liti-loti märkää ulkona eikä lunta muuta kun parissa hassussa kasassa. Kyllä minä niissä koitan vielä sukellella, mutta ei se ole niin kivaa kun sitten on joka paikka ihan märkä ja kurainen. Mammakaan ei tykkää kun sotken paikat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei, oletpas hauska koirapoika. Huomasin tuolta alempaa, että olet töissäkin päässyt käymään. Tääll meilläkin asustaa sellainen Sara työkoira, joka ennemmin oli useinkin työmaalla mukana. :)
Hei vaan! Kiva kun pistäydyit lukemassa blogiani. Oikein hyvää joulun odotusta, ja terveiset Sara-koiralle.
Lähetä kommentti