9. marraskuuta 2006

Pikkuinen ukko ja jättiläisluu

Mamma läväytti äsken nokkani alle ihan hervottoman kokoisen luun. Hermostui kai siitä että oli jyrsinyt sen upouudet saappaat ihan rikki. Niin ja pari kasettia, ja kirjaa ja ja.... Ajatteli varmaan että tuon kun jyrsin on leuat niin kipeät etten muuta jaksa rouskuttaa. Ja täytyy myöntää että kyllä tämän jyystäminen koville ottaa, mutta periksi en anna.

Mamma kuulemma kirjoitti tästä minun tuhoamisesta jopa sinne Pakolaiskoiriin että alkaa mennä hermo minun kanssani. Apua!! No,ei se minua ole mihinkään heivaamassa, sanoi, tykkää minusta kuulemma liikaa. :) Mamma sai Cialta sellaisen puhelinnumeron jonka omistajan pitäisi pystyä auttamaan meitä. Kyllähän minä kovasti yritän olla kiltti poika mutta kun on niin TYLSÄÄ kun mamma on pois.

Ei kommentteja: