Kylässä

Käytiin tänään kylässä, ihan vaan minä ja mamma, Kessi ei pääsyt. Mentiin sen kivan pikkutytön ja mukavan miehen (joka on kuulemma pikkutytön iskä) kotiin käymään. Mamma puhui aiemmin että oltaisi pihalla, mutta sitten se ei viitsinytkään kun oli kuulemma liian märkää. Höh! Minusta oli ihan sopiva keli leikkiä ulkona. Mutta nuo ihmiset nyt on tuollaisia, eivät tykkää kun kastuu ja koti tulee kuulemma ihan kuraiseksi.

Oikein mukava koti heillä olikin, paljon isompi kun meillä. Monta ihanaa isoa huonetta joita tutkia ja nuuskuttaa. Enkä minä edes päässyt kurkistamaan joka huoneeseen kun pitivät ovia kiinni. Mitähän kivaa salaisuutta niissä huoneissa olisi ollut? Ihania luita ja muita herkkuja? Mukavia leluja? En taida saada unta tänä yönä kun mietin asiaa.

Oli tosi ihana saada kamalan paljon rapsutuksia ja haleja, ihan vain yksin minulle. Ja sain minä herkkujakin, mammalta vähän salaa osan. Sain sellaisia vihreitä lettuja jotka olivat tosi nannaa. Paljon parempaa kun mamman tarjoamat tylsät raksut.

Kessi oli kyllä kovin kade kun kerroin missä olin ollut, sekin olisi halunnut tulla mukaan. Minä sanoin että sen pitää opetella olemaan ensin koiriksi, niinkuin minä, sitten ehkä sekin pääsee joskus mukaan. Olin itsekin kyllä Kessille pikkuisen kade kun huomasin että se oli saanut viimeisen kaapissa olleen lihaisan luukimpaleen, ja syönyt vielä ihan kokonaan jättämättä minulle palastakaan. Mokoma ahnepossu koiraksi tuo Kessi!!