Meillä oli tänään kovasti ihana iltalenkki. Tai no, ei se lenkki ollut vaan leikkituokio. Kun mamma tuli töistä kotiin, hän lähimetsään lähdön sijaan taluttikin meidät ison sinisen auton luo ja avasi takaluukun. Ymmärsin että tämä oli se meidän uusi auto, ja että mamma halusi meidät sinne takakonttiin. Kessi sinne reippaasti kipaisikin, mutta minua pelotti ihan valtavasti. Ensinnäkin se luukku oli kovin korkealla, enkä muutenkaan tykännyt ajatuksesta mennä sinne. Mammahan olisi voinut vaikka viedä minut johonkin pois ja hylätä...No, mentävä oli, ja kun en omin avuin mennyt vaikka mamma ihan namilla houkutteli (ja kuulin ihan kun Kessi nauro minulle siellä takatilassa) niin mamma nosti minut sinne. Vahva täti taitaa mamma olla kun onnistui vaikka kovin koitin pyristellä. Sitten tietysti piti yrittää yhtä vimmatusti sieltä pois, mutta mamma pahus oli nopeampi ja läimäytti luukun kiinni. Siinä me sitten istuttiin Kessin kanssa ja ihmeteltiin verkon läpi mammaa, joka käynnisti auton, autoradion ja laulellen ajeli menemään.
Määränpäähän päästyämme huomasin, että ei mamma minua hylätä aiokaan. Päästiin nimittäin tosi kivaan paikkaan jota mamma kutsui koirapuistoksi. Se oli ihana iso alue jossa ei ollut muita kuin me kolme. Niin ja hassuja isoja koirapatsaita (pitää pyytää mammaa ottamaan kuva joku kerta). Ja sai olla irti!! Että tämä poika nautti juoksentelusta. Oli ihanaa olla ihan vapaasti ja juoksennella Kessin kanssa kuin tuli hännän alla.
Kotiin lähtö oli autoon menon suhteen taas vähän vaikeaa, vaikka mamma taas namilla houkutteli. Enää ei kyllä pelottanut, kun aavistin että mennään kotiin juomaan vettä ja lepäämään. Mutta piti varmuuden vuoksi pistää hanttiin. Toivon kumminkin, että mennään pian toistekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti