Lääkärissä käyty

Nyt se pelottava lääkärinreissu on tehty. Mamma vei minut puoli kaksi ja haki minut kotiin klo neljä iltapäivällä. Olin ihan väsynyttä poikaa vielä silloin, hoitajatäti joutui kantamaan minut autoon jossa nukuin koko matkan. Mamma oli onneksi laittanut varta vasten auton taakse ihanan pehmeän huovan.

Oikeasti, ei se ollut niin pelottaava kun luulin. Ensin mentiin sellaiseen paikkaan jossa oli ihan kauheasti kaikenlaisia ihania hajuja; koiraa, kissaa, kania, marsua... ihan meni pienen pojan pää sekaisin. Ja siellä oli pari tätiä (kuulemma hoitaja ja lääkäri) jotka puhuivat minulle nätisti ja rapsuttelivat. Sen toisen tädin rapsutus vähän pisti jossain välissä, ja sitten minua alkoi kauheasti nukuttaa. Kävinkin pitkäkseni mamman jalkoihin lattialle ja mamma kehui kovasti. En oikein ymmärrä miksi, mutta kivaa se kehuminen oli. Toinen niistä tädeistä alkoi jostain syystä ajaa karvaa massustani sellaisella pelottavasti hurisevalla koneella, mutta en oikein jaksanut siitäkään välittää, nukuin vain.

Sitten yht'äkkiä heräsin taas, eikä mammaa ollut missään, oli vain se toinen mukava täti. Kovasti silittivät ja kutsuivat aina välillä nimeltä, mutta en millään olisi jaksanut pysyä hereillä, vaan silmät luppasivat ja väsytti ja massuun sattui. Kun toinen tädeistä sanoi että mamma oli tullut hakemaan minua kotiin, koitin nousta mutta koivet eivät pitäneet alla ollenkaan. Niinpä toinen tädeistä nappasi minut syliin ja kantoi mamman autoon.

Kotikadulla mamma joutui kantamaan minut vielä mäen ylös ulko-ovelle, mutta siitä koitin itse kävellä sisälle. Massuun kyllä sattui ja jalat olivat kun hyytelöä, mutta kyllä minä itse kävelin hissiin ja hissistä kotiin. Siellä Kessi oli ihan ihmeissään ja nuuskutteli minua joka puolelta. Tuntui olevan kovasti huolissaan kun kävin heti uudelle pedilleni nukkumaan jalat oikosena.

Useampi tunti siinä meni nukkuessa, ja sillä aikaa mamma oli huomaamattani laittanut jalkaani sukkahousut. Siis sukkahousut, poikakoiralle!! Kuulemma siksi ettei Kessi voi nuolla haavaani. Ja omaan päähäni sovitettiin ihan ihmeellinen muovitötterö, samasta syystä. On kuulkaa tosi tukala pitää se. Vaikea on juoda ja syödäkin. Onneksi mamma otti sen just äsken pois että sain otettua vähän raksuja ja vettä. Joudun kyllä pitämään sitä taas kohta, kun tulee yö, kertoi mamma. Harmi. :(

Edelleen on vähän hassu olo, mutta kyllä se tästä alkaa helpottaa. Ja kovasti piristi äsken kun sain kuunnella sen mukavan pikkutytön ääntä puhelimessa, toivotti minulle hyvää yötä. :) Mamma kertoi että tulevat minua katsomaan lähiaikoina. Toivottavasti en silloin joudu pitämään kauluria ja housuja, nolottaisi ihan tavattomasti.


Rudi ja housut



















Rudi kanttuvei